Käytät web-standardeja tukematonta selainta!!! Mikäli haluat nauttia kauniimmasta ulkoasusta, päivitä selaimesi. Tämä kakku ei kuitenkaan ole vain päältä kaunis, sivujen tietosisältöön pääset kyllä käsiksi millä tahansa selaimella.

Masentunut äiti tarvitsee tukea

Ruusunpunainen vauva tuhisee kopassaan, mutta äiti ei jaksa iloita. Alakuloiset ajatukset kiertävät kehää. Mistä synnytyksen jälkeinen masennus johtuu? Mistä äiti löytää apua itselleen?

Raskausaikana tulevat äidit haaveilevat ihanista hetkistä vauvansa kanssa ja mikäpä on haaveillessa. Moni kuitenkin yllättyy, kun synnytyksen jälkeen voimat ovat vähissä, hormonit tekevät tehtävänsä ja tunteet myllertävät. Itkettää ja naurattaa. Joskus alakulo syvenee masennukseksi eikä mikään tunnu miltään. Väsyttää. Silti yöllä ei saa nukutuksi. Huolestuttaa, miten vauvan kanssa pärjää.

- Minun mielestäni tyypillistä tapausta ei ole olemassa. Ne äidit, joiden kanssa olen jutellut, ovat kertoneet hyvinkin erilaisista oireista ja syistä, sanoo Äidit irti masennuksesta ry:n aktiivi Arja Hartikainen Hämeenlinnasta. Hänellä masennus alkoi kuukausi ennen lapsen syntymää. - Minulla masennus alkoi paniikkioireilla, jotka jatkuivat lapsen synnyttyä. Kaupassa ahdisti, tutut ihmiset, ystävät ja sukulaiset pelottivat. Itsetuntoni oli nollassa enkä voinut ymmärtää, mistä tunteet johtuivat. Menin silti väkisin jumppaan, vaikka tunsin, että kuolen siihen paikkaan.

Entistä useammat lasta haluavat harrastavat täsmäsuunnittelua eli vauva "tehdään" kuin tilaustyönä sopivaan elämäntilanteeseen. Arja Hartikaisen mukaan sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen paradoksaalisesti vaikeuttaa juuri se, että lapsi on niin toivottu ja odotettu. On vaikea antaa itselleen lupaa olla surullinen tai ahdistunut, kun vauvaa katsomaan tulevat ystävät ja sukulaiset lepertelevät tulokkaalle. Paineita luovat myös mainonta ja yksipuolisen idylliset jutut vauvaperheen elämästä.

Myös pitkään lapsettomuudesta kärsimään joutunut saattaa masentua siksi, että vaatii itseltään liikaa. Kuva äitiydestä on ehkä vielä ihanteellisempi kuin muilla, koska lapsettomuuskriisin aikana energia on mennyt toivon ylläpitämiseen. Kun kauan kaivattu lapsi lopulta on syntynyt, tuntuu, että ei ole oikeutta valittaa. Myös adoptioäiti voi masentua.

Jos oudolta tuntuvaa omaa itseään on vaikea ymmärtää, ei ympäristökään pysy muutosten perässä. Arja Hartikaisen mukaan aviomiehet eivät aina ymmärrä, miksi ennen niin tarmokas ja elämänmyönteinen puoliso muuttuu avuttomaksi ja itkeskelee päivät pitkät.

Apua tukiryhmistä

Tukea ja ymmärtämystä äidit kuitenkin tarvitsevat enemmän kuin mitään muuta. - Pahinta mitä masennuksesta kärsivälle voi sanoa, on kehotus ryhdistäytyä. Jotkut ovat niin masentuneita, että eivät yksinkertaisesti pysty oikein mihinkään. Minä olen tyyppinä touhuaja ja tein hampaat irvessä. Olen huomannutkin, että nämä kaksi tyyppiä ovat selvästi yleisimmät: ne, jotka toljottavat kattoon ja ne, jotka käyvät ylikierroksilla.

Arja Hartikainen on huolissaan. Hänelle ovat liian monet masentuneet äidit kertoneet, ettei heidän tuntemuksiaan oteta todesta. Ei kotona, ei neuvolassa, ei lääkärissä. Kehotetaan vaan pärjäämään. - Yksi nainen kertoi, miten hän joutui itkemään ja raivoamaan, ennen kuin pääsi hoitoon. Väliinpitämättömyys on kamalaa, sillä monella on muutenkin vaikeuksia lähteä kertomaan omasta tilanteestaan ventovieraaille ihmisille. Äidit häpeävät masennustaan niin paljon.

Mikä sitten auttaisi parhaiten? - Se, että joku ottaa tosissaan ja kuuntelee. On helpottavaa huomata myös, että ei ole yksin. Minua helpotti, kun kirjoitin Vauva-lehden kirjepalstalle ja Kirtsti vastasi minulle. Siihen asti olin kuvitellut, että olen ainuoa, jolla on omituisia oireita.

Kirsti on nurmijärveläinen Kirsti Tuomi, jonka kanssa Arja perusti yhdistyksen ajamaan masennuksesta kärsivien äitien asiaa. Kirsti on yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on Arjan kanssa saanut valtavasti postia ja puhelimet soivat jatkuvasti. Yhteydenotoista on käynyt muun muassa selville, että masennusta on vaikea tunnistaa. Eräskin soittaja pyysi Arjaa kertomaan, kuulostavatko hänen oireeensa masennukselta. Siltä ne kuulostivat.

Yhdistykseen on liittynyt niin masennuksen läpi käyneitä kuin siitä kärsiviä, mutta myös ammatti-ihmisiä. Arjan mielestä on tärkeää, että hoitohenkilökunta ymmärtää, mistä synnytyksen jälkeisessä masennuksessa on kysymys. Joissakin kaupungeissa Ensikodit ovat auttaneet väsyneitä äitejä, mutta esimerkiksi Hämeenlinnassa sellaista ei ole. - Minä olin onnekas, sillä neuvolassa kohdalleni sattu ymmärtäväinen terveydenhoitaja. Hän otti minut todesta ja osasi ohjata eteenpäin, kertoo lääkityksen ja psykoterapian avulla paniikkioireistaan päässyt Arja. Hän sanoo oppineensa paljon itsestään, esimerkiksi siitä, miten yllättäen suhde omaan äitiin nousi pintaan, kun hän itse tuli äidiksi.

Yksi luottoihminen riittää

- Äidin kannattaa ruveta luomaan itselleen tukiverkostoa jo ennen kuin vauva on syntynyt. Yksinäisyys on suuri syy synnytyksen jälkeisen masennuksen puhkeamiseen, sanoo psykiatri Leena Väisänen Oulun yliopistollisesta keskussairaalasta. Hänen mielestään juuri tukiverkon pettäminen aiheuttaa ongelmia. Jos ei ole ketään, jolle kertoa tunteistaan, ahdistuksensa kanssa jää yksin.

- Naiset saattavat yllättyä, miten monenlaisia tunteita vauvan syntyminen herättää. On luonnollista, että äiti tuntee alakuloa tai ärtymystä, kun vauva sitoo hänet kotiin pitkäksi aikaa. Mutta tällainen ns. baby blues menee ohitse. Alakulon tunteet liittyvät synnytyksen jälkeiseen äärimmäseen psykologiseen herkistymiseen, jonka tarkoituksena on luoda hyvä symbioottinen sidos vauvan kanssa. Tilanne on silti hallittavassa, äiti voi puhua tunteistaan ja vähitellen elämä normalistoituu.

- Masennuksen tunnistaa esimerkiksi siitä, että se haittaa arkielämää. On uupumusta, kuolema-ajatuksia, toivottomuutta ja ilottomuutta. Sosiaalinen happi alkaa kulua loppuun, kun äiti eristäytyää ympäristöstä. Toisaalta depressio on senverran monikasvoinen sairaus, että sen tunnistaminen vaatii pysähtymistä.

Leena Väisänen kehottaa auttajia, ovat nämä sitten ystäviä tai ammatti-ihmisiä, kysymään esimerkiksi, miten äiti nukkuu, jaksaako hän syödä, miten läheiseltä lapsi tuntuu, millaista uupumus on, saako hän tukea puolisoltaan, minkälaisia tunteita lapsi herättää. - Ei tilanteen tarvitse mennä kamalan tautiseksi, jos vaikkapa lähipiiristä löytyy ihminen, joka kuuntelee ja tukee. Vanhemmat tai samanikäiset, itsekin synnyttäneet naiset ymmärtävät ehkä parhaiten. Käytännössä parasta apua on, kun joku ystävä menee äidin luokse ja patistaa tämän vaikka kävelylle ja jää itse vauvaa hoitamaan. Tai laittaa ruokaa tai siivoaa.

Leena Väisäsen mielestä isät ovat avainasemassa, mutta hekin tarvitsevat tukea uudessa elämäntilanteessa. Esimerkiksi Oulussa Ensikoti on järjestänyt isille vauvoineen omat ryhmänsä.

Kun Leena Väisänen joskus otti puheeksi äitien masennuksen oman, vuonna 1913 syntyneen äitinsä kanssa, tämä ihmetteli. Eivät äidit ennen vanhaan kärsineet tai ainakaan puhuneet masennuksesta. - Naisten vaan on pitänyt pystyä ja jaksaa, on ollut sotia ja muita vaikeuksia niin paljon. Ehkä tunteiden ja jaksamattomuuden häpeäminen juontaa juurensa historiasta.

Masennuksen hoitoon on tarjolla hormoneita, lääkkeitä ja psykoterapiaa. Mikä niistä on tärkein? - Kaikki ovat tärkeitä. Mahdollisuus puhua kaikista tunteistaan ja tuntemuksistaan jo auttaa. Jos masennus on syvää, kaikkia saatetaan tarvita. Uusilla mielialalääkkeillä on vähän sivuvaikutuksia, ne eivät väsytä. Mutta on tärkeää myös, että puoliso tulee hoitoprosessiin mukaan. Hoidon alun pitäisi olla napakka, että masentunut äiti saa helpotusta oloonsa.

Neuvolaan juttelemaan

- Luottamuksen syntyminen on kaikkein tärkeintä. Sen tähden olisi hyvä, että sama työntekijä hoitaisi perhettä ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen. Näin pystyy paremmin näkemään, mikäli äiti alkaa masentua. Olen ollut lähes 20 vuotta neuvolan terveydenhoitajana enkä ole tavannut alan ihmistä, joka suhtautuisi välinpitämättömästi äitien avunpyyntöihin, sanoo terveydenhoitaja Hannele Salminen Espoon Matinkylän neuvolasta.

Vaikka Salminen on kehottanut äitejä tulemaan vastaanotolle sellaisina kuin ovat, nämä yrittävät silti näyttää todellista olotilaansa pirteämmiltä ja iloisemmilta. - On äitejä, jotka hoitavat vauvaansa hyvin, mutta silti jokin saa kysymään, onko äiti masentunut. Joskus suora kysymys auttaa ja asiasta päästään keskustelemaan.

- Ei voi vähätellä myöskään ajan merkitystä. Kun aikaa on riittävästi, äiti tuntee, että hän ehtii jutella. Synnytyksen jälkeen varaamme kävijöille puolen tunni aikoja. Joskus keskitytään enemmän keskustelemaan perheen tilanteesta kuin seuraamaan lapsen kehitystä. Välillä tunnen itseni riittämättömäksi, etenkin kun aikataulut kaatuvat päälle.

- Olen huomannut, että masennus tulee usein viiveellä. Synnytyksestä saattaa olla useita kuukausia, kun äiti alkaa masentua. Silloin neuvolakäyntejä voidaan tihentää, jotta tilanne pystytään kartoittamaan tarkemmin: ystäviltä ja sukulaisilta saatu apu, pettymykset vauvan suhteen, vaatiko äiti itseltään liikaa?

- Jos äiti ei pysty hakemaan apaua, miehen kannattaa tehdä se. Jos äiti sairastuu vakavaan masennukseen, perheellä on suuri hätä ja mies joutuu lujille. Tähän kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota.

Hannele Salminen uskoo, että lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa neuvola pysyy auttamaan pitkälti. Vaikeissa masennuksissa koko perhe ohjataan terveyskeskuspsykologille, mielenterveystoimistoon tai perheasiain neuvottelukeskukseen, jos masennus johtuu parisuhteen vaikeuksista. Masennuksen havaitsemisen kannalta neuvolat ovat tärkeässä asemassa. Hannele Salminen toivoo, että resursseja ei enää niukennettaisi.

Minkälaiset äidit ovat riskiryhmässä? - Äidit, jotka eivät koko odotusaikana edes päästä ajatuksiinsa, että vauva voi olla rasittava tai että itse voisi olla muuta kuin pelkästään onnellinen synnytyksen jälkeen. Vaikka me yritämme kertoa äideille että elämä vauvan jälkeen mullistuu, viesti ei mene aina perille.

- Myös ne äidit saattavat masentua muita helpommin, jotka ovat rakentaneet elämänsä pelkästään työn varaan. Silloin kotiin jääminen koettelee itsetuntoa, vauvalta kun ei saa palautetta samalla tavalla kuin työkavereilta tai suoritetusta työtehtävästä.

- Masennus tulee usein yllättäen ja se voi kohdata ketä tahansa. Ehkä sitä juuri siksi on vaikea hyväksyä, jos muut asiat elämässä ovat kunnossa. Myös isät voivat masentua. On tärkeää, että vanhemmuutta jaetaan, ettei isä ole ainoastaan äidin pikku apulainen.

- Asiassa voi nähdä jotain myönteistäkin. Äitiyslomalla on tilaisuus pysähtyä ja löytää itsestään uusia puolia, nähdä elämän arvo pienissä asioissa.

Artikkeli on MeNaiset 16/99-lehdestä.

Perhesuunnittelusivut
Etusivulle
Ohjeet
FAQ
Sanasto
Uutisarkisto
Tekstejä
Tutkimukset
Keskenmenot
Kuukautiskerääjä
Runoja ja ajatuksia
Värssyjä
PeSuTietoutta
Kuukautiset
Ehkäisy-tietopaketti
Hedelmällisyyden maksimointi
Ovulaatiolaskuri
Ovulaation tunnistaminen ja ovulaatiotestit
Koti-inseminaatio
Raskaustestit
Raskauden alkaminen
Lasketun ajan määrittäminen
Keskenmeno
Tuulimunaraskaus
Hedelmättömyys
Hedelmöityshoidot
Sijaisvanhemmuus
Artikkelit
Linkit
Perheen perustaminen Lapsettomuus Terveys Ovulaatio- ja raskaustestit, kondomit