Käytät web-standardeja tukematonta selainta!!! Mikäli haluat nauttia kauniimmasta ulkoasusta, päivitä selaimesi. Tämä kakku ei kuitenkaan ole vain päältä kaunis, sivujen tietosisältöön pääset kyllä käsiksi millä tahansa selaimella.

Mielialan vaihtelut kuuluvat raskauteen

Raskaus ja synnytys ovat ainutlaatuisia kokemuksia. On tärkeää tietää, että lapsen odotukseen ja saamiseen liittyvät mielialan vaihtelut, hämmennykset ja odottamattomat tunteet ovat täysin tavallisia ilmiöitä.

Kun nainen saa tietää olevansa raskaana, tunteet ovat usein varsin ristiriitaiset. Toisaalta tuleva äiti ja isä ovat hyvin onnellisia raskauden alkamisesta, mutta samalla herää kysymys, mihin tässä ollaan menossa ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Erityisesti, jos kyseessä on ensimmäinen raskaus, alkuraskauteen liittyy aikuistumisen kriisin viimeinen vaihe. Elämä ei välttämättä tunnukaan niin onnelliselta kuin olettaa saattaisi. Sellaiset tunteet ovat täysin normaaleja, eikä niistä kannata huolestua. Puhuminen läheisten ihmisten tai hoitohenkilökunnan kanssa voi olla avuksi.

Psykologi, tutkija Pirkko Niemelä on kuvannut tutkimuksissaan alkuraskauden tunnekuohua. Hänen mukaansa ne naiset, jotka kokevat hyvin selvästi kriisitunteita alkuraskauden aikana, selviävät alkuvaiheesta vauvan kanssa jonkin verran paremmin kuin ne, joilla ei ole kriisivaihetta.

Jos raskaus on jostakin syystä ei-toivottu, nainen joutuu käymään läpi ristiriitaisen kamppailun siitä, pystytäänkö lapsi vastaanottamaan vai joudutaanko turvautumaan raskauden keskeytykseen.

Vaikea päätös on jokaisen itse tehtävä. Usein ratkaisun tekijä joutuu valitsemaan huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoimman. Naisen on opittava luottamaan siihen, että tehty päätös oli niissä olosuhteissa paras mahdollinen.

Syyllisyyden tunteet

On hyvin tavallista, että äiti raskauden aikana kantaa syyllisyyttä asioista, joiden hän kuvittelee vaikuttavan kielteisesti lapsensa kehitykseen. Joku esimerkiksi muistaa juhlineensa rankasti, kun ei vielä tiennyt olevansa raskaana. Useimmiten syyllisyyden tunteet ovat aiheettomia. Hyvin harvoin äiti itse pystyy aiheuttamaan lapselle vahinkoa.

Erityisesti syyllisyyden tunteet tulevat esille, jos alkanut raskaus päättyy keskenmenoon. Keskenmenot ovat hyvin tavallisia: joka kuudes todettu raskaus menee kesken. Vielä paljon tavallisempia ovat ns. minikeskenmenot, joissa kuukautiset tulevat ajallaan eikä nainen edes tiennyt olleensa raskaana.

Keskenmeno on aina menetys ja siihen liittyy kriisi. Useinkaan ensin ei uskota tapahtunutta. Äidin on kuitenkin pakko hyväksyä tosiasiat. Usein siinä vaiheessa tulevat surun tunteet ja kiusalliset jossittelut, joiden aiheeksi riittää aivan mikä tahansa. Jossittelu ja kaupankäynti tunteilla ovat kuitenkin osa normaalia suruprosessia, jonka aikana tapahtumia on hyvä käydä läpi läheisen ihmisen, lääkärin tai hoitajan kanssa. Nainen voi lohduttautua sillä, että kukaan ei pysty aiheuttamaan itselleen keskenmenoa. Valtaosassa keskenmenon syy on se, ettei kehittyvä sikiö ole elinkykyinen ja luonto hoitaa sen pois.

Itkettää ja kiukuttaa

Etenkin alkuraskauden aikana ilmenevät mielialan äkilliset ailahtelut, kuten itkuisuus ja haavoittuvuus, ovat pitkälti hormonien säätelemiä. Myös psyykkiset tekijät ja ympäristö vaikuttavat niihin, tosin paljolti sitä kautta, että hormonit muuttavat naisen perusolotilaa, jolloin hän reagoi herkemmin kaikkeen. Se ilmenee muun muassa masennus-, itku- ja suuttumisherkkyytenä.

Samaan aikaan esiintyy usein pahoinvointia, mikä voi tehdä elämän työlääksi. Myös pahoinvoinnin syy löytyy hormoneista, luultavasti istukkahormoneista. Alkuraskauden aikana suurin osa naisista kärsii myös seksuaalisen halukkuuden alenemisesta.

Vaikka raskaus ei vielä näy, on tärkeää, että mies ymmärtää heittelehtiviä tunteita ja tukee puolisoa. Nykyään miehet elävätkin yhä enemmän mukana raskauden seurannassa jo alkuvaiheesta lähtien.

Pareja ei saa painostaa eikä heille saa asettaa vääriä vaatimuksia. Kaikki miehet eivät halua osallistua synnytykseen. Jotkut naiset haluavat tuekseen esimerkiksi ystävättärensä. Asioista on turha tehdä ongelmia, jos niitä ei sellaisiksi tunneta.

Keskiraskauden aikana kiivaimmat tunnekuohut yleensä tasoittuvat ja nainen tuntee itsensä energiseksi ja hyvinvoivaksi. Vaikka vatsa kasvaa, se ei vielä estä normaalitoimintoja. Valtaosa naisista kokee kasvavan vatsan myönteisenä. Se symboloi vankasti ja näkyvästi uuden luomista. Usein itseluottamus kasvaa. Vaikka nainen edelleen on herkkä, hän on samalla hyvin vahva.

Onko lapsi terve?

Kehittyvän lapsen terveyteen liittyvät pelot ovat tavallisia koko raskauden ajan. Monet haluavatkin hyödyntää sikiödiagnostiikkaa varmistaakseen, että kaikki on hyvin. Tieto mahdollisesta epämuodostumasta aiheuttaa voimakkaan kriisin, jossa niinikään joudutaan vaikean paikan eteen: annetaanko raskauden jatkua vai keskeytetäänkö se. Vaikka ratkaisun tekee aina pari itse, tukea voi hakea esimerkiksi

Synnytyspelot

Kun synnytys alkaa lähestyä, monen äidin mieleen hiipivät siihen liittyvät pelot. Usein äitien on vaikea konkretisoida, mitä he todella pelkäävät.

Synnyttäjällä voi olla

Pelkoja voidaan yrittää lievittää käymällä etukäteen läpi, mitä synnytyksessä tapahtuu. Mitä enemmän jännittää ja pelkää, sitä hankalammalta kaikki tuntuu.

Kivun pelko on tavallisimpia synnytykseen liittyviä pelkoja. Tuttavapiirin kauhutarinat ovat valitettavasti omiaan ruokkimaan sitä. Ylenpalttinen kivun pelko on turhaa, sillä nykyään kipua voidaan varsin tehokkaasti lievittää. Naisen pitää saada luottaa siihen, että kivunlievityskeinoja todella käytetään - ne eivät saa jäädä lupauksiksi.

Isien mukaantulo synnytyksiin on osaltaan lievittänyt synnytyspelkoja. Nainen tuntee olonsa turvalliseksi, kun läheinen ihminen on mukana tukemassa häntä.

Synnytyksen jälkeinen masennus

Ensimmäisen lapsen syntyminen on yleensä äidin siihenastisen elämän suurin kriisi. Vanhempien on hyvä yrittää rauhoittaa elämäänsä ja keskittyä siihen, että lapsen syntymän jälkeen suurin osa ajasta annetaan hänelle.

On hyvin tyypillistä, että synnytyksen jälkeen uutta äitiä kohtaa masennusvaihe. Synnytyksen jälkeen istukan hormonitasot pienenevät yhtäkkiä eivätkä munasarjat ala heti toimia. Silloin naisen elimistön hormonipitoisuudet ovat hyvin alhaalla, mikä aiheuttaa masennuksen. Tilanne pahenee, jos äiti ei saa riittävää fyysistä lepoa.

Synnytyksen jälkeinen masennus menee yleensä ohi muutaman viikon kuluessa. Jos masennus vain jatkuu, on käännyttävä lääkärin puoleen. Joskus masennusta aiheuttaa sekin, ettei äiti heti tunne vauvaa kohtaan sellaista rakkautta kuin oli etukäteen ajatellut. Reaktiot ovat hyvin erilaisia. On vain luotettava siihen, että äidin ja lapsen suhde kasvaa vähitellen. Harva kokee yhtäkkisiä mystisiä elämyksiä.

Imetys ja sen onnistumisen jännittäminen voivat muodostua joillekin uusille äideille ongelmaksi. Äidinmaito on kiistatta parasta ravintoa vauvalle. Niinpä imetykseen kannustetaan nykyään kaikin tavoin. Kenenkään ei kuitenkaan kannata tuntea syyllisyyttä, vaikkei se onnistuisikaan.

Lisää tietoa

Lähde: MeNaiset-terveyskirja. Asiantuntijana dosentti, ylilääkäri Outi Hovatta, Väestöliiton lapsettomuusklinikka.

Perhesuunnittelusivut
Etusivulle
Ohjeet
FAQ
Sanasto
Uutisarkisto
Tekstejä
Tutkimukset
Keskenmenot
Kuukautiskerääjä
Runoja ja ajatuksia
Värssyjä
PeSuTietoutta
Kuukautiset
Ehkäisy-tietopaketti
Hedelmällisyyden maksimointi
Ovulaatiolaskuri
Ovulaation tunnistaminen ja ovulaatiotestit
Koti-inseminaatio
Raskaustestit
Raskauden alkaminen
Lasketun ajan määrittäminen
Keskenmeno
Tuulimunaraskaus
Hedelmättömyys
Hedelmöityshoidot
Sijaisvanhemmuus
Artikkelit
Linkit
Perheen perustaminen Lapsettomuus Terveys Ovulaatio- ja raskaustestit, kondomit