Käytät web-standardeja tukematonta selainta!!! Mikäli haluat nauttia kauniimmasta ulkoasusta, päivitä selaimesi. Tämä kakku ei kuitenkaan ole vain päältä kaunis, sivujen tietosisältöön pääset kyllä käsiksi millä tahansa selaimella.

Esikoisen valtaistuin keikahtaa

"Viekö se vauva mun kaikki lelut?"

Kateutta ja mustasukkaisuutta on sisarusten kesken ollut aina, se näkyy niin Raamatun kertomuksista, antiikin taruista kuin vanhoista kansansaduistakin.

- Pikkusisaruksen syntymä on kipeydestään huolimatta elämään kuuluva asia. Esikoiselle se on kehitystehtävä, jossa opetellaan sietämistä ja jakamista. Ei lasta tarvitse suojata tältä asialta - vaikka se voi ottaa lujille, lapset selviävät siitä, sanoo psykologi Katja Rantala Helsingin pohjoisesta terveyskeskuksesta.

Hän varoittelee kysymästä lapselta, haluaisiko tämä pikkusisaren tai pikkuveljen. - Lapsen hankinta on aikuisten päätös. jos lapselta kysyy, hän saattaa luulla, että hänen vastauksensa on vaikuttanut päätökseen. Siitä voi syntyä turhia syyllisyyksiä, esimerkiksi jos lapsi on sanonut joo ja vauva onkin vaikea. Tai lapsi on sanonut ei, eikä vauvaa tule.

Isompi lapsi saattaa tarmokkaastikin vastustaa vauvanhankintaa, koska hän jo tajuaa siihen liittyviä menetyksiä. - Usein vanhemmat selittävät uuden vauvan hinkua sanomalla, että "kun sinä olet niin kiva, niin me haluaisimme toisenkin näin kivan lapsen." Tätä perustelua on verrattu tilanteeseen, jossa mies haluaa tuoda taloon toisen vaimon, kun ensimmäinen on niin mukava. Hulluitahan se kuulostaa. Parempi on vain ilmoittaa asiasta, suoda esikoiselle mielipiteen vapaus ja osoittaa empatiaa lapsen tunteille, Katja Rantala esittää.

Kun perheeseen aletaan odottaa kakkosta, esikoinen on yleensä pari-kolmevuotias. Senikäinen on kehityksessään vielä keskeneräinen, itsekeskeinen, epäempaattinen ja vallanhaluinen. Häntä on vaikea valmistaa siihen mitä on tulossa, koska hän ei pysty vielä kuvittelemaan asioita pitkälle eteenpäin eikä pitämään mitään asiaa kauan mielessään. Siksi vauvasta kannattaa puhua hänelle vasta sitten, kun asiasta on konkreettista näyttöä.

- Kun äidin vatsa kasvaa, Lapselle voi sanoa, että siellä on vauva ja se tulee pois, kun se on kasvanut tarpeeksi isoksi. On kuitenkin turha tuudittautua siihen, että lapsi siten ymmärtäisi, millainen vauva on ja mitä se hänen elämässään tarkoittaa. Jonkinlainen shokki vauva on aina, Katja Rantala arvioi. - Sen sijaan 5-6-vuotiaalle vauvasta voi puhua jo aiemmin. Hän on kehityksellisesti siinä vaiheessa, että ihmisen syntymä ja kuolema kiinnostavat, ja vauvan odotus perheessä voi poikia keskustelua näistä aiheista.

Vauva ei ole aina kiva

Katja Rantala kehottaa puhumaan vauvasta lapselle realistisesti. jos maalailee lapselle kivaa hoidettavaa tai leikkikaveria, lapsi saattaa pettyä pahasti, kun vauva vain itkee eikä osoita aikeellisiakaan leikkikykyjä. - Kannattaa kertoa rehellisesti, ettei vauva aina ole kiva. Että "välillä sinusta voi tuntua aika hankalalta, äiti ei ehdi leikkiä sinun kanssasi". Lapselle voi jo odotusvaiheessa tulla aika ristiriitaisia tunteita ja vanhempien pitää ne sietää - kun he sietävät, lapsenkin on helpompi sietää. On toisaalta hyvä, jos nuo tunteet tulevat jo tuolloin, silloin lapsi ehtii vähän tottua niihin ja sulatella asiaa ennen vauvan syntymää, Katja Rantala pohtii.

Lapselle pitää myös tehdä selväksi, että kun vauva tulee, se on ja pysyy, vaikkei hän siitä tykkäisikään. Senkin voi sanoa, ettei vauvasta aina tarvitse tykätä ja sen saa sanoa - tämä pätee muihinkin asioihin. Jos lapselle tulee tunne, että tullakseen hyväksytyksi hänen täytyy pitää jostakin, erilaiset tunteet aiheuttavat syyllisyyttä. Lapsi saattaa samalla joutua teeskentelykierteeseen, koska hän haluaa aikuisten hyväksymistä.

- Jos vauvasta puhutaan aina vain positiivisesti, kylvetään ensimmäinen kateuden siemen. Varsinkin uhmaikään ehtinyt esikoinen on jo saanut kokea, että hänen varalleen on muutakin kuin tykkäämistä, Katja Rantala muistuttaa.

Yksi hyvä tapa käydä etukäteen läpi vauvan tuloa on monissa perheissä huolella ylläpidetty esikoisen vauvakirja. Siitä voidaan yhdessä katsella, millainen vauva esikoinen oli, ja kertoa hänelle, mistä hänessä nautittiin.

Yksi muutos kerrallaan

Lapset kestävät vaikeitakin muutoksia, kun niitä ei ole liian monta yhtä aikaa. Jos vauvan tulo muuttaa esimerkiksi huone- tai nukkumisjärjestystä, sängyt olisi hyvä siirrellä hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää.

- Pikkulapsen ajattelu on suoraviivaista: jos oman sängyn paikka äidin sängyn vieressä menee samalla kun vauva tulee taloon, lapsi voi laskea, että tilanne korjaantuu ennalleen, kun vauvasta päästään eroon. Sitten hän voi lapsellisuuksissaan tehdä jotakin vauvalle, Katja Rantala selittää. Pikkulapsen ajattelu on myös hyvin konkreettista. Hän ei pysty puhumaan tunteista vaan ne tulevat ilmi esimerkiksi tavaroiden kautta. Siksi on tärkeää tehdä tarkka selko siitä, missä omat tavarat tulevat vauvan synnyttyä olemaan ja mitä tavaroita vauva saa. Lasta voi rauhoittaa tiedolla, ettei kaikkea tarvitse jakaa vaan tietyt tavarat pysyvät hänen ikiominaan.

Pudotusta ainokaisen valtaistuimelta auttaa myös, jos isompi saa jotakin etua vauvasta. Viisaat sukulaiset ja tuttavat hoksaavat kysyä vauva-asiaa lapsen, isosiskon tai -veljen näkökulmasta. "Mitä luulet, osaako se vauva jo potkia siellä äidin masussa, oletko koettanut?" Vauvan synnyttyä on hyvä antaa esikoisen esitellä vauvaa vieraille ja osoittaa hänelle huomiota - vauvahan ei vielä vieraista piittaa.

Katja Rantala muistelee nähneensä tutkimuksen, jossa kerrottiin, että suurin osa ylenpaittista mustasukkaisuutta poteneista lapsista oli tyttöjä. Syy saattaa olla odotuksissa: tytöiltä odotetaan hoivaamista, pojille suodaan se, etteivät he ole niin kiinnostunelta vauvoista. Pojat purkavat jo pieninä tunteitaan enemmän toiminnan kautta. - Vauvan tulo asettaa sisaruksille luontevasti jakamisen ja sietämisen kehitystehtävän, mutta sama asia pitää oppia pari-koimevuotiaana myös yksilapsisessa perheessä. Silloin se tapahtuu niin, että vanhemmat eivät enää suostu olemaan koko ajan lapsen käytettävissä. Pettymyksiä pitää olla, jotta kehitys menee eteenpäin, Katja Rantala luonnehtii.

Kun vauva syntyy

Lähde: Vauva-lehti 1/97

Perhesuunnittelusivut
Etusivulle
Ohjeet
FAQ
Sanasto
Uutisarkisto
Tekstejä
Tutkimukset
Keskenmenot
Kuukautiskerääjä
Runoja ja ajatuksia
Värssyjä
PeSuTietoutta
Kuukautiset
Ehkäisy-tietopaketti
Hedelmällisyyden maksimointi
Ovulaatiolaskuri
Ovulaation tunnistaminen ja ovulaatiotestit
Koti-inseminaatio
Raskaustestit
Raskauden alkaminen
Lasketun ajan määrittäminen
Keskenmeno
Tuulimunaraskaus
Hedelmättömyys
Hedelmöityshoidot
Sijaisvanhemmuus
Artikkelit
Linkit
Perheen perustaminen Lapsettomuus Terveys Ovulaatio- ja raskaustestit, kondomit