Käytät web-standardeja tukematonta selainta!!! Mikäli haluat nauttia kauniimmasta ulkoasusta, päivitä selaimesi. Tämä kakku ei kuitenkaan ole vain päältä kaunis, sivujen tietosisältöön pääset kyllä käsiksi millä tahansa selaimella.

Parisuhde ja lapsettomuus

Ihmisillä on yleensä enemmän tai vähemmän tietoinen suunnitelma oman elämänsä suhteen sekä yksilönä että parina. Tässä muiden antamat mallit, koetut toiveet ja vaatimukset ovat merkityksellisiä. Monelle hedelmättömyyden kokeminen on ensimmäinen selkeä vastoinkäyminen tällä tiellä. Se saattaa pysähdyttää, on syytä miettiä asian merkitystä, ymmärtää tilanne kokonaisvaltaisesti ja lähteä myös ratkomaan asiaa sen mukaisesti.

Syntyvyyden alenemisen myötä lapsi on paradoksaalisesti saanut entistä suuremman merkityksen kulttuurissamme nykyaikana. Hedelmättömyys on laaja, ainakin kolmiulotteinen kenttä, jossa biologiset, psyykkiset sekä sosiaaliset tekijät ja resurssit ovat kaikki keskenään vuorovaikutuksessa.

Hedelmättömyys biopsykososiaalisena ilmiönä herättää lähes kaikissa asianosaisissa hyvinkin vahvoja reaktioita. En katso kysymyksessä olevan lineaaris-kausaalisen ongelman, vaan monimutkaisen systeemisen vuorovaikutusmallin, jota voidaan lähestyä monesta näkökulmasta. Ongelma tuntuu myös asianosaisten ihmissuhteissa, jotka puolestaan vaikuttavat melkoisesti tilanteesta selviytymiseen. Tarjolla olevilla hoitomahdollisuuksillakin on merkityksensä, miten asiakkaat kokevat kohtalonsa.

Oma ruumis ei jostakin syystä näytä toimivan siten kuin asianomainen todennäköisesti pikkulapsesta asti on itsestään selvästi kuvitellut sen aikanaan toimivan. Silti sen kanssa on melkein pakko elää, vaikka se kuukausittain muistuttaa "vammastaan". Ruumiin vialliseksi kokeminen aiheuttaa helposti vihan ja koston ajatuksia itseä kohtaan.

Suhde puolisoon joutuu uuteen valoon, kun toivottua lasta ei saada aikaan. Mikä on suhteen merkitys nyt? Mitä se kestää, millaisia ratkaisuja ja sijaistavoitteita puoliso on valmis tekemään? Mitä ei missään tapauksessa? Lapseton kokee usein pettävänsä myös koko suvun, erityisesti vanhempien ja appivanhempien toiveet. Yhteiskuntakin antaa helposti ymmärtää, että kunnon kansalaisen tulee tuottaa uusia jäseniä yhteiskuntaan. Mikä on itsekkyyttä tässä tilanteessa? Kuinka paljon sitä sallitaan?

Hoidoista stressiä molemmille

Nopeasti kehittyvät lääketieteelliset lapsettomuushoidot antavat lisää toivoa, mutta saattavat myös estää asian psyykkistä työstämistä. Toisaalta hoidot sinänsä voivat myös aiheuttaa melkoista stressiä molemmille puolisoille sekä heidän suhteelleen. Prosessin ajallinen pituus koettelee, samoin hormonien vaikutukset ja yksityisyyden menetys koetaan yksilöllisesti. Potilailta edellytetään vaikeita, todennäköisesti hyvinkin kauaskantoisia ratkaisuja ja päätöksiä.

Hoitoja on vaikeata pitää salassa, koska ne vaikuttavat jokapäiväisen elämän kulkuun, mikä saattaa tulla yllätyksenä joillekin pareille. Tosin vain puhumalla voi yleensä saada myös myötätuntoa ja tukea. Usein puolisoilla on eri näkemys siitä, kerrotaanko asiasta ulkopuolisille sukulaisille tai ystäville lainkaan. Toinen saattaa selviytyä surustaan helpommin puhumalla, toinen taas työstää asioita toimimalla ja vaikenemalla. Hedelmättömiksi todetut miehet tuntevat usein totaalisesti epäonnistuneensa, itsensä kykenemättömiksi ja miehisyytensä riistetyn. Naiset joutuvat todennäköisesti jonkin verran eristämään tunteitaan voidakseen jatkaa hoitoa.

Potilaana tulisi kummankin puolison saatavilla olla riittävästi tietoja eri hoitovaihtoehdoista niin, että kukaan ei joudu informoimaan puolisoaan, ellei niin halua. Myös sen ajatteleminen, mitä potentiaalisia seurauksia toimenpiteillä on mahdollisesti syntyvälle lapselle. Lasta ei ole, vaan hänet yritetään saada aikaan. Ja silti hänet pitäisi osata ottaa alusta alkaen huomioon ikään kuin yhtenä osapuolena perheessä. Lapsettomuushoito on ikään kuin lapsen paikalla parisuhteessa.

Hedelmättömyys voimakas kriisi

Lapsettomuus on kanadalaisessa tutkimuksessa puolelle sen kokeneista naisista heidän elämänsä järkyttävin tapahtuma. Useimmat ihmiset kokevat hedelmättömyyden voimakkaana kriisinä, jossa on yhdistettynä sekä traumaattinen että kehityskriisi. Lapsi edustaa yksilön seksuaalista ja fyysistä identiteettiä, se koetaan parin integraation osoitukseksi ja hoivan tarpeen kohteeksi. Lapsen kautta yksilön on helpointa ja selkeintä lunastaa paikkansa aikuisten yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Hedelmättömyys sinänsä on jo traumaattista. Oma ruumis, jota ei pääse karkuun, ei toimi toivotulla tavalla. Ei ole edes mahdollisuutta saada aikaan lasta, vaikka sitä ei välttämättä edes sillä hetkellä haluaisikaan. On loukkaavaa menettää näin paljon oman ruumiinsa kontrollia. Ruumiinkuva häiriintyy. Helposti koetaan, ettei ole oikeutta elää.

Seksuaalisuutta on vaikeata suoda itselleen. Rakastelusta tulee helposti pelkkää lapsen tekemistä. Jompikumpi puoliso saattaa pohtia, haluaisiko toinen muuten lainkaan olla yhdynnässä. Myös ruumiin vikaisuus voi vaikeuttaa itsensä viehättäväksi kokemista, tällöin ei uskalla yrittääkään vietellä toista. Tilanteeseen liittyvä masennus ja surukin vievät seksuaaliset halut, kun koko elämä tuntuu liian raskaalta. Sukupuolielämän vaikeudet (haluttomuus, kiihottumis- tai laukeamisvaiheen häiriöt) ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Keskenmenot merkitsevät usein todellisia lapsen kuolemia. Muuten lapsettomuus merkitsee eri ihmisille eriasteisesti painottuvia monenlaisia menetyksiä. Mm. mielikuvalapsen, oman tai rakastetun kuvan, raskauden, synnytyksen ja imetyksen kokemisen, perinnöllisen jatkuvuuden, intimiteetin ja elämisen tarkoituksen kadottamista. Ihmissuhteet kärsivät asiasta puhumisen tai puhumattomuuden pelosta. Usein pari eristäytyy myös toinen toisestaan. Lapsettomuuden biologisen syyn sijoittuminen vain toiseen puolisoon aiheuttaa usein vaikeuksia parisuhteessa, normaali pettymysten ja kiukun käsittely estyy. "Terve" puoliso kokee olemassaolon kriisin. Kummallakin voi tilanteessa olla vastakkaisia mielipiteitä, kokemuksia ja ratkaisuyrityksiä. Lapsettomuuskriisi lisää myös vanhemmuuden ihannointia, jolloin vanhemmuus myöhemmin on yleensä työläämpää. On menetetty ihannekuva itsestä biologisena vanhempana ja kärsitään siitä, että estetään myös puolisoita sen kokeminen.

Samoin lapsen saamiseen luonnollisesti liittyvät ristiriitaiset tunteet ovat vaikeampia työstää. Sekä toivotun muutoksen toteutuminen että suunnitelman kariutuminen aiheuttavat ihmiselle kriisin, muutostilanteen.

Yksilölliset selviytymisstrategiat

Missä tahansa kriisissä selviytymisstrategiat ovat yksilöllisiä. Tärkein kriisin voimakkuuden mittari on asianosaisen itse tapahtumalle antama merkitys. Selviytymiseen vaikuttavat myös tähänastinen elämänhistoria, nykyinen elämäntilanne sekä käytettävissä oleva sosiaalinen verkosto. Umpikujatilanteessa ratkaisuyrityksistä tulee helposti osa kriisiä. Vaikeassa tilanteessa ihminen voi yllättää itsensäkin käyttäytymisellään, eivätkä ennakkosuunnitelmat aina päde. Useimmat ihmiset kokevat tavallisessa elämässään suhteellisen hyvin voivansa vaikuttaa elämänsä kulkuun, mutta kriisitilanteessa he tuntevat olevansa ulkopuolisten voimien armoilla.

Runsaan vuoden aikana tapaamistani lapsettomuusklinikan asiakkaista viidesosa poti parisuhdekriisiä ja 15 %:lla oli seksuaaliongelmia. Vuokko Malinen on Perheterapialehden artikkelissaan todennut psykoterapeutin voivan auttaa lapsettomia normalisoimalla heidän vahvat reaktionsa lapsettomuuteen, opettamalla myötätuntoa ja anteeksiantoa itseä kohtaan sekä auttaa vihaa hajoamaan tarjoamalla turvallisen paikan tuulettaa tunteita, mitä lienee vaikeata ainakaan yhtäaikaisesti tehdä puolisonsa kanssa kotona. Elämästä ei saisi kriisissäkään tulla vain elämän hallitsemista muiden näkökulmien jäädessä syrjään, vaan on lupa yhdessä ja erikseen löytää uutta elämää, jota voi elää. Kun lapsi ei olekaan osannut tulla nauttimaan vanhempiensa kanssa heidän tälle varaamaa juhla-ateriaa, on syytä nauttia siitä kaksin eikä jäädä ihmettelemään, missä mokoma oikein viivyttelee ja antaa näin elämän vain lipua ohitse.

Lapseton on yhtäkkiä menettänyt elämänkulkunsa hallinnan, mikä korostaa hänen voimattomuuden tunnettaan. On nöyryyttävää joutua kahdenkeskeisiin intiimeihin asioihin tarvitsemaan kolmatta täysin vierasta asiantuntijaosapuolta. Tähän saattaa liittyä tavallista suurempi regressioalttius, mikä pitäisi nähdä oikein. Lapsettomuudessa tuska on enemmän sosiaalista, emotionaalista ja kulttuuriin liittyvää kuin fyysistä.

Oman aikataulun noudattaminen, itsensä kuunteleminen ja muillakin alueilla täysillä eläminen on olennaista lapsettomuudesta selviämisessä. Psyykkinen työskentely on yllättävän hidasta. Aivan liian vähän pidetään esillä kahdenolon arvostusta mahdollisena ratkaisuna lapsettomuuskriisiin. Ihminen voi myös saada "lapsekseen" paljon muuta kuin oman biologisen lapsen, välillisesti voi ryhtyä vaikkapa kaikkien vanhemmaksi hoitamalla yhteisiä asioita.

Ilman psykoterapeuttista hoitoa hedelmättömyyden kokemus on helposti vain yritys hallita puutteita. Elämän ei tarvitsisi olla vain ongelmien kyllästämä kertomus, joka estää muiden ulottuvuuksien näkemisen. Onnistunut ratkaisu on positiivista kasvua ja lisääntynyttä oivallusta, jota tuskin koskaan saavutetaan välittömän vastauksen avulla. Pysähtyminen ja pohdinta ovat tarpeen.

Maija Mäkelä, PsL, perheterapeutti, e-mail: mm-makela@kolumbus.fi

Perhesuunnittelusivut
Etusivulle
Ohjeet
FAQ
Sanasto
Uutisarkisto
Tekstejä
Tutkimukset
Keskenmenot
Kuukautiskerääjä
Runoja ja ajatuksia
Värssyjä
PeSuTietoutta
Kuukautiset
Ehkäisy-tietopaketti
Hedelmällisyyden maksimointi
Ovulaatiolaskuri
Ovulaation tunnistaminen ja ovulaatiotestit
Koti-inseminaatio
Raskaustestit
Raskauden alkaminen
Lasketun ajan määrittäminen
Keskenmeno
Tuulimunaraskaus
Hedelmättömyys
Hedelmöityshoidot
Sijaisvanhemmuus
Artikkelit
Linkit
Perheen perustaminen Lapsettomuus Terveys Ovulaatio- ja raskaustestit, kondomit