Käytät web-standardeja tukematonta selainta!!! Mikäli haluat nauttia kauniimmasta ulkoasusta, päivitä selaimesi. Tämä kakku ei kuitenkaan ole vain päältä kaunis, sivujen tietosisältöön pääset kyllä käsiksi millä tahansa selaimella.

Polykystiset munasarjat - yleinen löydös

Tyypilliset polykystiset munasarjat ovat suurentuneet ja sileäpintaiset, ja paksuuntuneen kuorikerroksen alla on rivissä pieniä follikeleita. Polykystiset munasarjat todetaan parhaiten kaikututkimuksella emättimen kautta. Yhdessä tasossa tulisi olla vähintään 10 halkaisijaltaan 3-8 mm:n follikkelia, jotka useimmiten ovat rivissä munasarjan reunassa, mutta voivat joskus sijaita myös osittain hajallaan munasarjakudoksessa. Munasarjan tilavuus on usein suurentunut (yli 9 cm3), ja munasarjan keskellä tiivimpänä näkyvän stroomakudoksen määrä on usein lisääntynyt. Polykystinen muutos tavataan myös normaalin kokoisissa munasarjoissa.

Polykystiset munasarjat todetaan 90%:lta hirsutismin takia tutkimuksiin tulevilta potilailta. Toisaalta polykystiset munasarjat saattavat löytyä sattumalta aivan terveeltäkin naiselta, jolla on säännöllien kuukautiskierto. Polykystiset munasarjat saattavat liittyä myös lisämunuaisperäiseen androgeenien liikatuotantoon ja ilmaantua sekundaarisena muutoksena potilaalle, jolla on Cushingin oireyhtymä tai potilalle, jonka toisessa munasarjassa on androgeenia erittävä kasvain. Valproaattilääkitykseen liittyy kuukautiskierron häiriöitä, hyperandrogenismia ja polykystiset munasarjat epilepsiaa sairastavilla naisilla.

Polykystisiin munasarjoihin liittyvä taudinkuva vaihtelee suuresti. Pidentynyt kuukautiskierto, hirsutismi ja lapsettomuus ovat tyypilliset oireet, jotka Stein ja Leventhal kuvasivat jo 60 vuotta sitten. Noin kolmannes potilaista on ylipainoisia (painoindeksi yli 25/kg/m2). Osalla potilaista kuukautisvuodot ovat runsaat. Seerumin testosteronin, luteinisoivan hormonin (LH), follikkelia stimuloivan hormonin (FSH), prolaktiinin, sukupuolihormoneja sitovan globuliinin (SHBG) ja insuliinin määritykset ovat tärkeimmät laboratoriotutkimukset. LH:n pitoisuus on suurentunut 54-71%:lla. Seuraamalla LH:n pitoisuutta 10 minuutin välein otetuista verinäytteistä havaitaan LH:n pitoisuuden korostunut pulsaatio. FSH:n pitoisuus on normaali ja LH-FSH-suhde usein suurentunut. Jälkimmäisen lukuarvo riippuu käytetyistä gonadotropiinien määritysmenetelmistä. Prolaktiinitaso on kohonnut 20%:lla. SHBG:n pitoisuus on pieni, etenkin lihavilla potilailla. Tämä liittyy sekä hyperinsulinemiaan että hyperandrogenismiin, jotka kumpikin vähentävät SHBG:n tuotantoa maksassa.

Lihaville polykystisiä munasarjoja sairastaville potilaille on tyypillistä suurentunut insuliinin ja pienentynyt SHBG:n pitoisuus, mutta LH:n taso ei useinkaan ole selvästi kohonnut. Seerumin androgeenien, kuten testosteronin ja androsteenidionin, pitoisuudet ovat yleensä huomattavasti suurentuneet. Normaalipainoisilla naisilla, joilla on polykystiset munasarjat, insuliinin pitoisuus on usein normaali tai vain vähän lisääntynyt, kun taas LH:n pitoisuus on suurentunut.

Mikäli polykystisiin munasarjoihin liittyy hirsutismi tai oligomenorrea ja mikäli laboratoriotutkimuksilla voidaan todeta hyperandogenismi, tila kutsutaan polykystiseksi munasarjataudiksi. Polykystisten munasarjojen toteamiseen riittää pelkkä kaikututkimuksen tulos ilman muita kliinisiä oireita tai poikkeavia laboratoriolöydöksiä.

Polykystisten munasarjojen patogeneesi on tuntematon. Tauti esiintyy suvuittain, mutta sen ilmentyminen eri sisarilla vaihtelee suuresti. Häiriö havaitaan kolmella tasolla: 1) hypotalamus-aivolisäketasolla, 2) munasarjojen toiminnassa ja 3) hyperinsulinemiana. Merkkinä hypotalamus-aivolisäketason häiriöstä on lisääntynyt pulsoiva LH:n eritys. Antamalla GnRH:ta suoneen voidaan lisäksi todeta lisääntynyt seerumin LH-pitoisuuden vaste. Selityksenä tähän on pidetty jatkuvaa tasaista estrogeenieritystä munasarjoista ja perifeerisistä kudoksista. Tämä herkistää gonadotrooppien vastetta hypotalamuksesta tulevalle GnRH:lle.

Lääkityksellä, kuten klomifeenilla, tämä hypotalamus-hypofyysitason häiriö voidaan kuitenkin korjata ja käynnistää kuukautiskierto. Tälle taudille ovat ominaisia munasarjoissa follikkelien ympärillä olevien thecasolujen hyperplasia ja hilusseudun stroomasolukkojen lisääntyminen, ja ne liittyvät suurentuneeseen andorgeenin eritykseen. Vastaavaa poikkeavuutta ei ole havaittu lisämunuaisten kuorikerroksessa, vaikka on arvelut, että murrosikää edeltävä kiihtynyt adrenarke stimuloi polykystisten munasarjojen kehitystä. Munasarjojen steroidisynteesiin osallistuvien entsyymien puutosta ei ole voitu osoittaa.

Polykystisistä munasarjoista tulevassa laskimoveressä todetaan estradiolin erityksen vastaavaan normaalin kierron alkuvaihetta, muuta androgeenien, kuten testosteronin ja androgesteenidionin, eritys on huomattavasti lisääntynyt, samoin 17-alfa-hydroksiprogesteronin eritys.

Hyperinsulinemia on tyypillinen lihaville polykystisiä munasarjoja sairastaville potilaille. Tämä ilmenee suurentuneena insuliiniin pitoisuutena aamulla otetussa paastoverinäytteessä sekä suurentuneena insuliiniinpitoisuuden vasteena glukoosirasituksessa. Insuliini estää SHBG:n synteesiä maksassa, mikä selittää hyvin pienet SHBG:n pitoisuudet varsinkin lihavilla potilailla. Tämä puolestaan lisää vapaan biologisesti aktiivisen testosteronin määrää.

Insuliini estää myös insuliininkaltaista kasvutekijää (IGF-I) sitovan proteiinin (IGFBP-I) synteesiä maksassa. Tämän johdosta biologisesti aktiivisen IGF-I:n määrä verenkierrossa lisääntyy. IGF-I puolestaan stimuloi munasarjojen androgeenisyneesiä reseptorin välityksellä, joka on yhteinen sekä insuliinille että IGF-I:lle. Kuvassa on esitetty yhteenveto polykystisessä munasarjataudissa havaituista endrokriinisisista häiriöistä.

Polykystisiin munasarjoihin liittyvä heikentynyt hedelmällisyys johtuu anovulaatiosta. Lievissä taudin muodoissa ovulaatio saattaa tosin tapahtua aika ajoin spontaanisti ilman lääkitystä. Paksuuntunut munasarjan kapseli ei siis ole ehdoton este ovulaatiolle, kunhan follikkelin kehitys lähtee käyntiin. Tähän päästään useimmissa tapauksissa lääkityksellä, esim. klomifeenilla. Ongelmaksi saattavat silti muodostua keskenmenot, jopa toistuvasti. Kohonneen LH-tason ovulaation aikaan on todettu liittyvän lisääntyneen keskenmenon riskiin, samoin hyperinsulinemian, mutta keskenmenoon johtavaa mekanismia ei tarkalleen tunneta.

PCO
Kuva: Hormonitoiminnan häiriöt polykystisessä munasarjataudissa.
LH = lutenisoiva hormoni
IGF-I = insuliinin kaltainen kasvutekijä
LGFB-I = insuliinin kaltainen kasvutekijä I:tä sitova proteiini
SHGB = sukupuolihormoneja sitova globuliini

Tämä artikkeli on Olavi Ylikorkalan ja Antti Kauppilan toimittamasta Naistentaudit ja synntykset -kirjasta (kustantaja Duodecim) sivuilta 138-140, kirjoittanut Timo Laatikainen.

Perhesuunnittelusivut
Etusivulle
Ohjeet
FAQ
Sanasto
Uutisarkisto
Tekstejä
Tutkimukset
Keskenmenot
Kuukautiskerääjä
Runoja ja ajatuksia
Värssyjä
PeSuTietoutta
Kuukautiset
Ehkäisy-tietopaketti
Hedelmällisyyden maksimointi
Ovulaatiolaskuri
Ovulaation tunnistaminen ja ovulaatiotestit
Koti-inseminaatio
Raskaustestit
Raskauden alkaminen
Lasketun ajan määrittäminen
Keskenmeno
Tuulimunaraskaus
Hedelmättömyys
Hedelmöityshoidot
Sijaisvanhemmuus
Artikkelit
Linkit
Perheen perustaminen Lapsettomuus Terveys Ovulaatio- ja raskaustestit, kondomit