Käytät web-standardeja tukematonta selainta!!! Mikäli haluat nauttia kauniimmasta ulkoasusta, päivitä selaimesi. Tämä kakku ei kuitenkaan ole vain päältä kaunis, sivujen tietosisältöön pääset kyllä käsiksi millä tahansa selaimella.

Sterilisaatio

Sterilisaatio voidaan suorittaa joko naiselle tai miehelle. Sitä tulee pitää pysyvään raskaudenehkäisyyn tähtäävänä, peruuttamattomana toimenpiteenä. Se on ainoa ehkäisymenetelmä, jonka saamista säädellään lailla. Hakijan tulee täytää jokin seuraavista edellytyksistä:

  1. Hakijalla on yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta
  2. Hakija on täyttänyt 30 vuotta
  3. Raskaus vaarantaisi hakijan hengen tai terveyden
  4. Hakijan mahdollisuudet muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot
  5. On syytä otaksua, että hakijan jälkeläisillä olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika
  6. Hakijan sairaus tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaisi hänen kykyänsä hoitaa lapsia

Sterilisaatiota varten tarvitaan lääkärinlausunto. Sen saa esimerkiksi neuvolalääkäriltä, terveyskeskuksesta tai gynekologilta. Pariskunnan harkitessa sterilisaatiota on hyvä mennä vastaanotolle yhdessä, jotta voidaan arvioida, kummalle puolisoista toimenpide kannattaa tehdä. Näin myös molemmat osapuolet saavat tarkkaa tietoa itse sterilisaatiosta. Varsinaista lupaa puolisolta ei sterilisaatioon tarvita.

Valtaosa (yli 90%) tehdään Suomessa naiselle. Muualla maailmassa miesten osuus on huomattava. Suomessakin miehen sterilisaatio, vasektomia, on nopeasti yleistymässä. Miehen sterilisaatio voidaan tehdä poliklinikalla paikallispuudutuksessa, naisen sterilisaatio voidaan tehdä joko synnytyksen yhteydessä, jolloin munanjohtimet ovat lähellä ihon pintaa, muussa tapauksessa toimenpide tehdään nukutuksessa tähystysleikkauksessa eli laparoskopiassa.

Sterilisaatio takaa turvallisen, luotettavan ja lopullisuutensa vuoksi edullisen sekä huolettoman ehkäisyn. Siitä ei tiedetä olevan fyysisiä vaikutuksia sukupuolielämään, mutta noin 2-7% raportoi siinä ongelmia toimenpiteen jälkeen. Toisaalta raskauden pelon poistuminen voi vapauttaa seksielämän: pari voi nauttia siitä eri tavalla kuin aikaisemmin.

Noin 5% katuu toimenpidettä. Puolison kuolema, avioero tai lapsen vakava sairaus voivat muuttaa tilannetta ihan yllättäen. Uuden puolison kanssa voi tahtoa vielä lisää lapsia jne. Jos parisuhteessa on ongelmia, sterilisaatiota ei tulisi tehdä! Katuminen on sitä todennäköisempää, mitä vähemmän parilla on lapsia ja mitä nuorempana sterilisaatio on tehty. Alle 30-vuotiaana steriloiduista joka kolmas on ajoittain katunut päätöstä ja joka kuuden hakeutuu sterilisaation purkamiseen.

Purku on kuitenkin vain poikkeustapaus ja huomattavasti vaikeampi toimenpide kuin itse sterilisaatio. Vaikka purkamiseksi tehtävä mikrokirurginen leikkaus sujuisi teknisesti hyvin, hedelmällisyys palautuu vain noin puolella sekä miehistä että naisista. Jotkut lapsettomuusklinikat pakastavat maksusta miehen spermaa. Jos pari tulee myöhemmin katumapäälle, voidaan pakastetun sperman avulla naiselle tehdä joko keinosiemennys tai -hedelmöitys. Täytyy kuitenkin muistaa, että spermapankkitalletus on määräaikainen eikä kaikkien sperma kestä pakastusta laisinkaan.

Naisen sterilisaation jälkeinen katuminen aiheuttaa monimutkaisemman hoidon. Usein purkuleikkauksen sijasta tehdään koeputkihedelmöitys hormonihoitoineen ja munasolujen keräämisineen munasarjoista. Hoito on monimutkainen ja kallis, eikä siihen lähdetä kevein perustein. Hoitoa tuskin kuitenkaan evätään, jos sille on painavat perusteet, esimerkiksi nainen on menettänyt koko perheensä onnettomuudessa. Vastaavassa tilanteessa miestäkin voidaan joskus auttaa, vaikka spermatalletusta ei olisi tehty. Siittiöitä voidaan yrittää vielä imeä suoraan kiveksistä ja hedelmöittää niillä munasolu, mikäli siittiövasta-aiheet eivät ole tehneet tuhojaan.

Sterilisaatiota tulee miettiä tarkkaan: vaikka sterilisaatiosta huolimatta voidaan raskaus saattaa alulle, ei tätä kuitenkaan tule käyttää valintakriteerinä tyyliin "jos minä tahdonkin lisää lapsia, hakeudun lapsettomuushoitoihin". Yhtä varmoja ja huolettomia ehkäisymenetelmiä on muitakin, mm. kupari- ja hormonikierukka.

Edes sterilisaatio ei ole täysin 100-prosenttinen ehkäisymenetelmä. Naisen sterilisaatio pettää noin 0,4 %:ssa. Tämä tapahtuu useimmiten ensimmäisen vuoden aikana. Syynä voi olla puristimen väärä sijainti tai se, että puristin ei yllä sulkemaan munanjohdinta täysin. Luonto myös yrittää parantaa ruumiiseen syntyneet vammat (kuten haavat), tässä tapauksessa elimistö voi yrittää muodostaa katkaisukohdan yli uuden yhteyden tai munanjohtimien päät saattavat hakeutua uudelleen yhteen.

Miehen sterilisaatio pettää noin 0,15 % tapauksissa ensimmäisen toimenpiteen jälkeisen vuoden aikana oikeasta leikkaustekniikasta ja siitä, että siittiöitä ei löydetä siemennesteestä. Siemenjohdinten päät voivat kasvaa uudelleen yhteen vielä yli vuodenkin kuluttua toimenpiteestä. Yli vuoden kuluttua toimenpide pettää kuitenkin selvästi harvemmin, vain noin 0,04 %:lla eli yhdellä 2300:sta.

Naisen sterilisaatio

Naisen sterilisaatio tehdään useimmiten nukutuksessa tähystysleikkauksessa eli laparoskopiassa. Se tulisi tehdä mielellään viikon kuluessa kuukautisten alkamisesta raskauden mahdollisuuden poissulkemiseksi. Kunnallisella puolella sterilisaatioon on 3-6 kk:n jonot.

Laparoskopiassa vatsaontelo täytetään napapoimusta menevää neulaa pitkin näkyvyyden parantamiseksi hiilidioksidikaasulla. Se työntää suolistoa kevyesti pois tieltä. Samasta pienestä viillosta viedään tähystyskamera, jonka avulla leikkaava lääkäri näkee operoida. Alavatsaan tehdään apuviilto, josta tuodaan munanjohtimien ympärille laitettavat puristimet tai munanjohtimen katkaisemiseen tai tarvittavat välineet. Toimenpiteen jälkeen kaasu johdetaan pois vatsaontelosta ja haavoihin laitetaan tikit. Operaatio kestää noin tunnin. Jos vointi on hyvä, kotiin voi päästä jo samana iltana, yleensä viimeistään seuraavana päivänä. Sairaslomaa tarvitaan yleensä alle viikko.

Välittömästi synnytyksen jälkeen toimenpide tehdään pienellä leikkauksella muutaman senttimetrin viillosta navan alta. Tällöin munanjohtimet sidotaan ja niistä poistetaan noin puolentoista senttimetrin palat. Jos synnytys tapahtuu keisarinleikkauksella, sterilisaatio tehdään samassa yhteydessä.

Plussat:

Miinukset:

Päivitys 1/2007: Essure-menetelmä on hellävaraisempi keino tehdä sterilisaatio. Siinä kumpaankin munajohtimeen sijoitetaan pieni joustava mikroimplantti. Asennuksen jälkeen munajohtimet kasvavat kiinni kolmessa kuukaudessa. Johtimien sulkeutuminen estää munasolujen kulkeutumisen kohtuun, eivätkä siittiöt näin ollen pääse heldelmöittämään munasolua.

Lisätietoja Essure-toimenpiteestä: http://www.essure.ch/finnish/consumer_landing.html.

Miehen sterilisaatio

Toimenpidettä kutsutaan vasektomiaksi ja se on toimenpiteenä yksinkertaisempi kuin naisen sterilisaatio. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa yleensä sairaalaan poliklinikalla, mutta se on mahdollinen myös eräillä lääkäriasemilla ja Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikalla Helsingissä. Kotiin pääsee lyhyen tarkkailun jälkeen vielä samana päivänä ja sairaslomaa tarvitaan yleensä vain muutama vuorokausi.

Valtaosa leikkauksista on ns. avoleikkauksia. Kivespussin tyveen tehdään pieni viilto joko keskelle tai tavallisemmin molempiin laitoihin Siemenjohtimet paljastetaan molemmin puolin, niistä poistetaan noin senttimetrin pituiset palat ja siemenjohtimien päät suljetaan. Toinen vaihtoehto on "suljettu", veitsetön menetelmä, jossa siemenjohtimia pidetään ihon läpi paikallaan, teräväkärkisellä instrumentilla lävistetään kivespussin iho ja aukko laajennetaan venyttämällä. Siemenjohtimet nostetaan rengaspihdillä esiin, niistä poistetaan pienet palat ja yleensä myös tätä tekniikkaa käytettäessä siemenjohdinten päät suljetaan. Veitsetön tekniikka. on avoleikkausta nopeampi ja helpompi. Siihen liittyy myös avotekniikkaa vähemmän vuoto- ja tulehduskomplikaatiota. Molemmilla leikkaustavoilla lopputulos on sama: siittiöiden kulku siemenjohtimien läpi virtsaputkeen estyy. Sperman määrä pysyy kuitenkin silmämääräisesti ennallaan, sillä siittiöt muodostavat siitä vain pienen osan. Rakkula- (70%) ja eturauhasen (20%) eritteet pysyvät ennallaan. Sterilisaatio ei myöskään vaikuta potenssiin tai seksuaaliseen haluun millään tavalla!

Ehkäisy on varmaa vasta parin kuukauden kuluttua. Loppujen siittiöiden poistuminen siemennesteestä varmistetaan spermatutkimuksella noin kahden kuukauden tai 10-15 siemensyöksyn kuluttua toimenpiteestä. Negatiivisen spermanäytteen ilmaantumiseen saakka täytyy käyttää jotakin lisäehkäisyä, esim. kondomia, tai jos puolisolla on käytössä jokin ehkäisymenetelmä, kuten e-pillerit tai kierukka, ei sitä kannata lopettaa ennen sterilisaation saavutettua tehonsa.

Plussat:

Miinukset:

[Taaksepäin] [Sisältöön] [ Eteenpäin]

Perhesuunnittelusivut
Etusivulle
Ohjeet
FAQ
Sanasto
Uutisarkisto
Tekstejä
Tutkimukset
Keskenmenot
Kuukautiskerääjä
Runoja ja ajatuksia
Värssyjä
PeSuTietoutta
Kuukautiset
Ehkäisy-tietopaketti
Hedelmällisyyden maksimointi
Ovulaatiolaskuri
Ovulaation tunnistaminen ja ovulaatiotestit
Koti-inseminaatio
Raskaustestit
Raskauden alkaminen
Lasketun ajan määrittäminen
Keskenmeno
Tuulimunaraskaus
Hedelmättömyys
Hedelmöityshoidot
Sijaisvanhemmuus
Artikkelit
Linkit
Perheen perustaminen Lapsettomuus Terveys Ovulaatio- ja raskaustestit, kondomit
k