Käytät web-standardeja tukematonta selainta!!! Mikäli haluat nauttia kauniimmasta ulkoasusta, päivitä selaimesi. Tämä kakku ei kuitenkaan ole vain päältä kaunis, sivujen tietosisältöön pääset kyllä käsiksi millä tahansa selaimella.

Hedelmöityshoidot

Ovulaation induktio
PCOS Endometrioosi
Keinosiemennys
Koeputkihedelmöitys
Munasolun luovutus
Mikroinjektio
Alkioiden pakastus
Hedelmöityshoitojen riskit

Ovulaation induktio

Jos munasolun kypsymistä ja irtoamista (ovulaatiota) ei luonnostaan tapahdu, se pyritään aikaansaamaan lääkehoidon avulla.

Periaatteena ovulaation induktiossa on erilaisten hormonilääkitysten avulla stimuloidan munasarjoja tuottamaan yksi munasolu, joka hedelmöityy yhdynnänä jälkeen. Ensimmäisenä lääkkeenä käytetään usein klomifeenitabletteja. Hoidon onnistumiselle on tärkeää, että yhdyntä ajoitetaan munasolun irtoamisen ajankohtaan. Ongelmallisissa tilanteissa voidaan käyttää apuna apteekissa myytävää ovulaatiotestiä, LH-testiä. Mikäli kiertoa ei saada ovulatoriseksi klomifeenilla tai raskaus ei ole 4-6 kierron aikana alkanut, on syytä harkita muita hoitoja.

Jos naisella on ns. hypogonadotrooppinen hypogonadismi (FSH- ja LH-hormonien puutteellinen eritys) klomifeenia ei voida käyttää. HH voi aiheutua aivolisäkekasvainten hoidosta (leikkaus, sädehoito) tai vaikeasta alipainoisuudesta, mutta usein syy on tuntematon. Alipainoisuudessa pelkkä painonnousu palauttaa usein normaalin kuukautiskerron ja hedelmällisyyden.

Hormonien puutteellisesta erityksestä kärsivät potilaat reagoivat hyvin gonadotropiinihoidolle: FSH-HCG-hoito. Gonadotropiinipistokset aloitetaan kierron 3.-5. päivänä ja hoitoa jatketaan vastetta huolellisesti estradiolimäärityksin ja ultraäänitutkimuksin (munarakkuloiden koko sekä kohdun limakalvon paksuus) seuraten. Seuranta parantaa raskaaksitulon mahdollisuutta ja vähentää mahdollisia riskitekijöitä (monisikiöisyys). Kun käytetään FSH-pistoshoitoa, ovulaatio laukaistaan antamalla HCG-hormonia, joten kotitestien käyttö ei tällöin ole tarpeen.

Tämä hoito soveltuu hyvin naisille joilla on hormonaalisia häiriöitä, epäsäännöllinen kuukautiskierto ja tästä johtuen munasolun irtoamishäiriöitä. Usein näihin liittyy ns. polykystinen munasarja-oireyhtymä (PCOS= Polycystic Ovarian Syndrome).

PCOS

PCOS (=Polycystic Ovarian Syndrome) on polykystinen munasarjaoireyhtymä eli munasarjojen monirakkulaisuus. Se tarkoittaa sitä, että munasarja ei toimi normaalisti, vaan tuottaa useita pieniä rakkuloita. Munasarjojen koko on normaalia suurempi. Noin joka viidennellä hedelmällisessä iässä olevalla naisella on tavallista enemmän pieniä rakkuloita munasarjoissaan. Usein niistä ei ole sanottavampaa haittaa, mutta joissakin tapauksissa ne voivat aiheuttaa ongelmia, jopa hedelmättömyyttä ja silloin onkin kyse juuri PCO:sta.

PCO:ta todetaan jo murrosiän jälkeen aivan nuorillakin mutta tavallisimmin nainen on kuitenkin keski-iässä. LH (lutenisoiva hormoni, aikaansaa munasolun irtoamisen ja ohjaa keltarauhasen muodostumista) näillä naisilla on korkeahko tai normaali, FSH (follikkelia stimuloiva hormoni, kiihdyttää munarakkulan kasvua) on normaalia matalampi, munasarjan pintakerros on paksuuntunut, munasarja on suurentunut ja ovulaatio estynyt. Noin 13 %:lla PCO:sta kärsivistä prolaktiinitaso (PRL, maitorauhasta ja maidoneritystä kiihdyttävä hormoni) on noussut.

Ultraäänitutkimuksessa nähdään tyypillisesti munarakkuloita helminauhamaisesti munasarjan kapselina alla. Rakkulat ovat pieniä (alle 8 mm) ja niitä on vähintään 10/poikkileikkaus. Tarkoin ei tiedetä, miksi joillekin naisille kehittyy PCO. Perinnöllinen yhteys on mahdollinen. Niitä esiintyy kaikenikäisillä naisilla, joten munasarjat eivät yhtäkkiä muutu polykystisiksi, mutta oireilla ne voivat milloin vain.

Polykystiset munasarjat eivät tuota hormoneja oikeissa suhteissa. Aivolisäke tunnistaa tämän ja vuorostaan erittää epänormaalin suuria määriä LH:ta. Kun LH:ta on ylimäärin suhteessa FSH:hon, munasarjojen miessukupuolihormonien (androgeenien) eritys lisääntyy.

PCO:ssa tavallinen oire on vuotohäiriöt. Suurella osalla potilaista on myös hirsutismia. Tutkimuksiin nainen yleensä lähteekin juuri vuotohäiriöiden, hirsutismin tai lapsettomuuden takia. PCO-potilailla on usein liiallista karvankasvua, iho-ongelmia (akne) ja ylipainoisuutta. Lisäksi ylipainoisilla PCO-potilailla on lähes aina myös insuliinin liikaeritystä. Hoidoksi saattaa riittää pelkkä painon pudotus. Laihdutus voi korjata myös kuukautiskierron ja palauttaa hedelmällisyyden.

Ovulaatio saadaan nykyään useimmiten aikaan antamalla klomifeenia. Se aloitetaan pienellä annoksella, jota tarpeen mukaan lisätään. PCO-potilaita tulee aina seurata ultraäänitutkimuksin, koska pienelläkin annoksella voi kehittyä munarakkuloita. Silloin monisikiöisen raskauden ja hyperstimulaation riski kasvaa. Mikäli joudutaan käyttämään aivolisäkehormonia eli HMG:tä (esim. Humegon, Pergonal), on sitä annosteltava erittäin varovasti, koska silloin riski on vielä suurempi.

Aikaisemmin PCO-potilaita hoidettiin poistamalla pieni osa munasarjoista kiilaresektio-leikkauksella. Nykyisin tämä voidaan korvata polttamalla sähköllä tai laserilla reikiä munasarjan pintaan. Tällöin hormonihäiriö saattaa korjaantua useammaksi kuukaudeksi.

Endometrioosi

Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Se on eräs merkittävä lapsettomuuden syy. Laajalle levinnyt endometrioosi aiheuttaa vatsaontelossa kiinnikkeitä ja sitä kautta lapsettomuutta. Lievänäkin endometrioosi alentaa hedelmällisyyttä, joskaan tarkkaa vaikutustapaa ei tunneta. Usein endometrioosi aiheuttaa kipuja, mutta joskus sen ainoa oire saattaa olla lapsettomuus.

Endometrioosin ja raskauden suhde on ristiriitainen: endometrioosi on usein lapsettomuuden syy, mutta toisaalta raskaus on taudin luonnollinen hoito. Kun kuukautiset jäävät pois, endometrioosi surkastuu. Lieväkin endometrioosi saattaa alentaa hedelmällisyyttä. Vaikea endometrioosi aiheuttaa ahtaumia ja tukoksia, koska kudokset tarttuvat toisiinsa ja muodostavat ns. kiinnikkeitä.

Endometrioosi on tunnettu 1800-luvun lopulta lähtien, mutta sen syytä ei vieläkään tiedetä. Tauti ei sinänsä periydy, mutta se näyttää hiukan kasautuvan joihinkin sukuihin. Endometrioosi on hedelmällisessä iässä olevien naisten tauti, jota tavataan yleensä 20-40 vuotiailla, mutta erityisesti 25-35 vuotiailla. Taudin syntymiseen vaikuttaa osaltaan myös naisen gynekologinen historia: miten ehkäisy on hoidettu, onko ollut tulehduksia, missä iässä lapset syntyvät. Lapsettomuudesta kärsivillä potilailla endometrioosia tavataan n. 20 %:lla.

Endometrioosi syntyy, kun kohtuontelon ulkopuolelle alkaa kasvaa kohdun limakalvon kaltaista kudosta, joka muodostaa pesäkkeitä. Kudos voi kulkeutua munatorvea pitkin ja tarttua vatsakalvon pinnalle, sitä voi kasvaa kohdun takana, munasarjojen ja munatorven pinnalla, joskus jopa suolistossa tai virtsarakon pinnalla. Jos kudos tunkeutuu munasarjan sisään, siitä voi muodostua iso endometrioosikysta, jota kutsutaan myös suklaakystaksi. Kystat poikkeavat hieman sirottumapesäkkeistä.

Endometrioosi voi esiintyä joko kohdun seinämän sisällä tai kohdun ulkopuolella. Tällä perusteella endometrioosi jaetaan endometriosis interna eli adonomyosis eli kohdun seinämän sisäinen endometrioosi tai endometriosis externa eli kohdun ulkopuolella oleva endometrioosi.

Pääoire on kuukautiskipu. Myös vuotohäiriöitä voi esiintyä. Kolmas oire on lapsettomuus (40-70 %). Endometrioosipesäkkeiden kudos ei ole täysin samanlaista kuin kohdun limakalvo, mutta se käyttäytyy samalla tavalla. Kudos paksuuntuu kuukautiskierron rytmissä ja vuodon aikana myös pesäkkeet vuotavat. Siksi voimakas kipu onkin tavallisin endometrioosin signaali.

Kipu johtuu siitä, että pesäkkeet vuotavat. Endometrioosin laajuus ja kipuoireiden voimakkuus eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä. Tuore ja aktiivinen tauti voi aiheuttaa pahoja oireita, vaikka olisikin kooltaan pieni, sanoo naistentautien erikoislääkäri Aila Tiitinen Hyksin Naistenklinikalta.

Kipu voi olla ankaraa, jopa sietämätöntä ja se paikantuu sinne, missä pesäkkeetkin ovat. Kipu voi tuntua yhdynnän aikana tai tärinä voi laukaista sen. Se voi olla myös kovaa kuukautiskipua, joka alkaa jo muutamaa päivää ennen vuotoa. Kipu voi tuntua virtsatessa tai se voi liittyä suolen toimintaan. Pesäkkeistä erittyvät aineet voivat aiheuttaa kohdun supistelua tai tulehdusreaktion vatsakalvolle (kyseessä ei ole bakteeritulehdus). Joskus endometrioosiin liittyy myös kuukautiskierron häiriöitä, välivuotoja tai tiputtelua. Välttämättä endometrioosi ei oirehdi ollenkaan, lähes 20 % potilaista on oireettomia. Silloin sitä ei myöskään tarvitse hoitaa, vaan se saattaa parantua omia aikojaan. Hoitoa tarvitaan vasta, jos kivut ovat kovat tai endometrioosi estää hedelmöittymisen.

Kookas suklaakysta voidaan havaita normaalissa gynekologisessa tutkimuksessa tai ainakin ultraäänitutkimuksessa. Sen sijaan nuppineulanpään kokoiset, hajalleen sirottuneet endometrioosipesäkkeet paikallistetaan varmasti vasta vatsaontelon tähystystutkimuksessa eli laparoskopiassa. Se on leikkaussalissa tehtävä toimenpide, joka vaatii nukutuksen. Tähystyksessä löytyvät pesäkkeet poistetaan tai poltetaan. Munasarjan sisään kasvanut kysta kuoritaan pois. Laparoskopia on viisainta tehdä silloin, kun raskaaksi tuleminen on ajankohtaista. Raskaus alkaa usein muutaman kuukauden kuluttua laparoskopiasta. Jos niin ei kuitenkaan käy noin vuoden sisällä hoidosta, vaikka kuukautiskierto on säännöllinen, on aika harkita koeputkihedelmöitystä.

Kun endometrioosi on kyllin paha, kudos kasvaa kuin syöpä ja tunkeutuu kudoksen sisälle. Syövästä ei kuitenkaan ole kysymys, eivätkä pesäkkeet muutu pahanlaatuisiksi.

E-pillerit sopivat hoidoksi nuorelle naiselle, joka ei halua tulla raskaaksi. Ne estävät taudin pahenemisen ja hoitavat kipua. Näin oireet voivat lopulta kadota kokonaan. Hormonihoidoilla voidaan myös hoitaa endometrioosin oireita. Ne vaikuttavat samoin kuin raskaus: kun kuukautiset jäävät pois, limakalvo ei enää paksuunnu ja vuoda. Pesäkkeet rauhoittuvat, kuivuvat ja arpeutuvat. Keltarauhashormonihoidolla kuukautiset lopetetaan 3-6 kk ajaksi, jonka jälkeen kierto palautuu normaaliksi.

Hoito valitaan aina tilanteen mukaan. Hormonihoito ei paranna pysyvästi, vaan sairaus uusii usein. Lievän endometrioosin hoidoksi riittääkin pelkkä seuranta ja kipulääkitys.

Keinosiemennys

Inseminaatiota eli keinosiemennystä (IUI) käytetään selittämättömässä lapsettomuudessa sekä lievissä vasta-ainetapauksissa ja kun lapsettomuuden aiheuttaa kohdunkaulan limasta tai miehestä johtuva syy. IUI voidaan tehdä joko naisen luonnollisella tai hormonistimuloidulla kierrolla (klomifeeni, gonadotropiinit). Pistoksina annettavan hormonilääkityksen eli superovulaatiohoidon tarkoituksena on kypsyttää 1-3 munasolua. Parhaat tulokset saavutetaankin yleensä, kun inseminaatioon yhdistetään hormonilääkitys.

IUI:ssä voidaan käyttää parin omia (AIH) tai luovuttajan siittiöitä (AID). Parhaat siittiöt erotellaan laboratoriossa, minkä jälkeen ne ruiskutetaan viljelynesteessä ohuella katetrilla suoraan kohtuonteloon munasolun irtoamisen aikaan. Raskauden alkamismahdollisuus paranee, kun siittiöiden matka munasolun luo on lyhyempi. Hedelmöitys tapahtuu naisen kehossa.

Toimenpide ajoitetaan käyttämällä kotona tehtävää ovulaatiotestiä, jolla mitataan virtsan LH-pitoisuus. IUI tehdään pestyillä siittiöillä 12-42 tuntia positiivisen testin jälkeen. Superovulaatiota käytettäessä ajoitus tapahtuu ultraäänitutkimuksen perusteella 24-42 tuntia HCG-pistoksen jälkeen.

Koska hedelmöitys tapahtuu luonnollisessa ympäristössä (munanjohtimessa), ainakin toisen munanjohtimen täytyy olla terve. Onnistumisprosentti IUI:ssä (yhdistettynä superovulaatioon) on noin 5-20 % hoitokiertoa kohden. Hoitoja toistetaan 3-6 kertaa, ja jos ne jäävät tuloksettomiksi, siirrytään IVF-hoitoon.

Joissakin tapauksissa voi hoitovaihtoehtona olla inseminaatio käyttäen luovutettuja siittiöitä (AID). Kaikki sperman lahjoittajat testataan tarkoin perinnöllisten sairauksien ja esim. virustautien varalta. Luovutetun sperman tarve on kuitenkin viimeaikoina selvästi vähentynyt miehestä johtuvan lapsettomuuden hoidon viimeisimmän saavutuksen, ICSI:n, myötä. Nyt kun tämä uusi tekniikka on vakiinnuttanut asemansa, jää ainoaksi luovutettujen siittiöiden käytön indikaatioksi täydellinen siittiöiden puuttuminen tai miehellä oleva vaikea perinnöllinen sairaus.

IUI vaihe vaiheelta

  1. Voidaan tehdä luonnollisella kierrolla varmistaen munasolun irtoaminen ovulaatiotestillä. Jatko kuten kohdassa 3 ja 4.
  2. Vaihtoehtoisesti hormonihoito, jolla kypsytetään 1-2 munasolua: FSH:lla stimuloidaan munarakkuloiden kasvua ja HCG-hormonilla laukaistaan ovulaatio.
    • Hoidon seuranta:
    • follikkelikasvun mittaaminen, hormoni-annostuksen yksilöiminen, vakavien sivuvaikutusten välttäminen;
    • vaginaalinen ultraääniseuranta (2-3 kertaa hoitojakson aikana)
    • joskus hormonimäärityksin verinäytteestä.
  3. Spermanäyte, toimitetaan ovulaatiopäivän aamuna (tai pakastuksesta), pestään ja ruiskutetaan kohtuun myöhemmin samana päivänä.
  4. Raskaustesti/ -seuranta

Koeputkihedelmöitys

Vuonna 1978 tapahtuneen ensimmäisen koeputkilapsen syntymän jälkeen on IVF-hoito tarjonnut ratkaisun yhä useammalle lapsettomuudesta kärsivälle parille. Tämä hoito onkin nykyään maailman eniten käytetty keinoalkuinen hedelmöitysmenetelmä. Hoitoa voidaan toteuttaa melkein kaikissa lapsettomuustilanteissa.

Koeputkihedelmöityksen onnistumiseksi on munasarjojen yhden kierron aikana tuotettava useampia kypsiä munasoluja. Tätä varten annetaan hormoneja, jotka on eristetty joko raskaana olevien (HCG) tai vaihdevuodet ohittaneiden naisten (FSH/HMG) virtsasta. Nykyään kyllä käytetään enemmän vastaavalla DNA-tekniikalla tuotettuja hormoneja, jotka eivät siis enää ole biologisia uutteita, vaan täysin puhtaita hormonivalmisteita.

Hormonihoito on yksilöllinen. Se aloitetaan estolääkityksellä (joita ovat nenäsuihkeet: esim. Synarela/Suprecur tai mahaan pistettävä pitkävaikutteinen kapseli: esim. Zoladex). Estolääkitys aloitetaan yleensä kierron 21. - 23. päivä. Sumutusten/jarrupiikin tarkoitus on jarruttaa naisen omaa hormonitoimintaa, jolloin hoito voidaan toteuttaa mahdollisimman kontrolloidusti. Sumutuksia jatketaan viimeiseen pistokseen asti.

Kun kuukautiset alkavat, varataan yleensä aika ns. "nollaultraan", jossa katsotaan, että estolääkitys on tehonnut. Kun nähdään, että estolääke on tehonnut, voidaan aloittaa varsinainen munasoluja kypsyttävä pistoshoito. Aloituspäivä ei riipu enää kuukautiskierron vaiheesta.

Pistosten (esim. Puregon, Gonal-F) ansiosta munarakkulat alkavat kasvaa ja kypsyä. Pistos otetaan kerran päivässä (yleensä mahanahkaan), kunnes munarakkulat ovat tarpeeksi suuria. Pistokset pitää ottaa joka päivä suunnilleen samaan kellonaikaan. Munarakkuloiden kasvua seurataan pistosvaiheessa ultraäänitutkimuksilla, ensimmäisen kerran yleensä noin viikon kuluttua pistosten aloittamisesta ja sitten tarpeen mukaan. Yleensä piikitysvaihe kestää n. 7-14 päivää.

Kun munarakkulat ovat tarpeeksi suuria, annetaan viimeinen pistos, joka vapauttaa munasolut kellumaan rakkulanesteeseen. Pistos on istukkahormonia (esim. Profasi, Pregnyl) ja se otetaan n. 36-38 tuntia ennen munasolujen keräystä. Jos pistos tulee väärään aikaan, on vaara, ettei munasoluja saada talteen. Nenäsumute lopetetaan tässä vaiheessa.

Munasolujen keräys eli punktio tapahtuu ultraääniohjatusti, jolloin neula viedään emättimen kautta munasarjojen munarakkuloihin. Toimenpide suoritetaan antamalla laskimonsisäinen rauhoittava ja kipulääkitys sekä mahdollisesti puudutus.

Toimenpide kestää n. 15 minuuttia, riippuen munarakkuloiden määrästä. Mitä enemmän rakkuloita, sitä kauemmin kestää. Samalla kertaa valmistellaan ja tutkitaan miehen tuore siemenneste. Normaalissa spermanäytteessä on yleensä yli 40 ja joskus jopa 500 miljoonaa siittiötä. Hedelmöitystä varten tarvitaan yleensä alle 100.000 siittiötä munasolua kohti. Parhaiten liikkuvat siittiöt erotellaan laboratoriossa (= sperman pesu). Kun ne on eroteltu, ovat ne valmiit hedelmöitystä varten.

Siittiöt lisätään maljalle munasolujen joukkoon, minkä jälkeen malja siirretään takaisin lämpökaappiin. Vain yksi kymmenistä tuhansista siittiöistä tarvitaan hedelmöittämään yksi munasolu ja käynnistämään alkion kehitys. 48 tuntia myöhemmin hedelmöittyneet munasolut ovat jo jakautuneet kahdesti muodostaen nelisoluisia alkioita. (n. 70 % munasoluista hedelmöittyy, näistä suurin osa jakautuu.) Aivan kuten normaalissa hedelmöityksessä, tässäkin tapahtuu luonnollista valintaa.

Alkiot siirretään kohtuun 2 tai 3 vrk:n kuluttua punktiosta. Siirto on yleensä kivuton, eikä enää tarvita kipulääkettä. Yksi tai kaksi, poikkeuksellisesti kolme alkiota siirretään kohtuun katetrin eli siirtoletkun avulla, joka on huolellisesti mitoitettu naisen kohtuonteloon sopivaksi. Alkion siirron jälkeen annetaan loppukierron ajaksi nk. Luteaalivaiheen tukihoito (progesteroni tai HCG) (esim. Lugesteron). Ylimääräiset alkiot, joita ei siirretä, voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Luonto käyttäytyy taas valikoidusti kohtuun vietyjen alkioiden suhteen. Jotta raskaustodennäköisyys kasvaisi, alkioita siirretään yleensä kaksi. Kuten luonnollisenkin hedelmöityksen jälkeen, luonto päättää mikä alkioista kiinnittyy ja alkaa kehittyä lapseksi. Raskauden alkaminen riippuu täysin kohdun ja alkion vuorovaikutuksesta. Sitä ei voi itse edesauttaa, mutta ei myöskään estää. Kuitenkin raskasta fyysistä rasitusta on syytä välttää noin viikon ajan, koska munasarjat voivat olla vielä arat ja turpeat. Lepo on tarpeen tuntemusten mukaan.

Raskaustestin voi tehdä kahden viikon kuluttua siirrosta. Raskausprosentti yhtä hoitokiertoa kohti on n. 20 - 35 %, ns. lapsi kotiin -prosentti on jonkin verran alhaisempi. Nämä luvut eivät juuri eroa normaalien hedelmällisten parien vastaavista luvuista. (Naisen vanhetessa raskausluvut pienenevät nopeasti, joten 35 ikävuoden jälkeen hoitoon hakeutumista ei pitäisi viivytellä.) Jos raskaus on alkanut, tilanne voidaan nähdä tarkemmin ultraäänellä noin kuukauden kuluttua siirrosta. Jos raskaus ei ala, kuukautiset tulevat noin kahden viikon kuluttua siirrosta ja normaali kierto palautuu. Raskaustesti kannattaa tehdä herkästi, vaikka olisi vähän vuotoakin, sillä raskaus on silti saattanut alkaa normaalisti.

Haitat ja riskit

Estolääkityksen aikana voi ohimenevästi esiintyä päänsärkyä ja hikipuuskia. Kuukautiset voivat alkaa myöhässä. Jos raskaus alkaa kesken hoidon, estolääkityksestä ei ole haittaa.

Punktion jälkeen munarakkulat täyttyvät uudelleen kudosnesteellä, mikä voi aiheuttaa kipua ja turvotusta. Tilanne normalisoituu itsestään viikon tai kahden kuluessa. Pahimmillaan voi kehittyä hyperstimulaatio, jolloin rakkulat kasvavat liian suuriksi. Vatsaonteloon kerääntyy nestettä ja nestetasapaino häiriintyy. Silloin tarvitaan sairaalahoitoa, joka on lähinnä lepoa ja nestetasapainon korjaamista.

Kaksosraskauksia on yli 20 %, kolmosia erittäin harvoin.

IVF vaihe vaiheelta

  1. estolääkitys alkaa kierron 21.-23. päivä.
  2. kuukautiset, ultraääni ja pistoshoidon suunnittelu.
  3. Pistokset, munarakkuloiden kasvattamiseksi, kestää yleensä 7-14 päivää
  4. Irrotuspistos 36-38 tuntia ennen punktiota.
  5. Punktio, jossa kerätään munasolut ja samana päivänä mies toimittaa spermanäytteen.
  6. Hedelmöitys, munasolut ja pestyt siittiöt asetetaan samalle maljalle ja viljellään lämpökaapissa.
  7. Alkioiden siirto, tavallisesti 1-2 alkiota siirretään 2-3 vrk punktion jälkeen katetrilla emättimen kautta kohtuun.
  8. Luteaalivaiheen tukilääkitys, aloitetaan yleensä jo ennen alkion siirtoa ja jatketaan ainakin raskaustestiin asti.
  9. Raskaustesti, kaksi viikkoa siirron jälkeen ja mahdollinen raskausseuranta sen jälkeen.

Munasolun luovutus

Pitkälle kehitetyistä menetelmistä huolimatta IVF-hoitomuodot eivät sovellu 5 %:lle naisista, jos he eivät pysty tuottamaan munasoluja, munasolut ovat saavuttamattomissa tai ne eivät kypsy, vaikka nainen tuottaakin niitä tai perinnöllisten sairausten riski on korkea.

Näissä tapauksissa voidaan käyttää lahjoitettuja munasoluja. Niitä voidaan saada vapaaehtoisilta luovuttajilta, sterilisoitavilta naisilta tai koeputkihedelmöityspotilailta, jotka ovat valmiita luovuttamaan ylimääräiset munasolunsa. Munasolun luovuttajista on pulaa.

Munasoluja voi luovuttaa terve, alle 35-vuotias, mieluiten synnyttänyt nainen, jonka suvussa ei ole perinnöllisiä sairauksia. Luovutus vaatii samanlaisen hormonihoidon ja munasolujen keräämisen kuin koeputkihedelmöitys. Luovuttajalle korvataan kulut, mutta taloudellisen hyödyn takia kukaan ei lahjoittajaksi ryhdy.

Kaikki mahdolliset luovuttajat käyvät läpi tarkan seulonnan perinnöllisten sairauksien ja esim. tulehdusten poissulkemiseksi. Menetelmän onnistumiseksi luovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskierron on oltava samassa vaiheessa (ellei käytetä pakastettuja alkioita).

Lahjoituksen voi tehdä nimettömänä tai antaa suostumuksensa siihen, että 18 vuotta täytettyään lahjoituksen ansiosta syntynyt lapsi saa tietää luovuttajan nimen. Munasolujen luovuttajana voi olla pariskunnan sopima oma lahjoittaja - usein sisko. Siemennesteen antaa hedelmöitystä varten oma mies.

Luovutetut solut ovat nykyisin lähes aina tuntemattomalta lahjoittajalta. Luovuttaja ja vastaanottaja eivät saa koskaan tietää toisistaan. Jos toinen haluaa joskus tietoa vastapuolesta, molempien on suostuttava siihen.

Munasolun luovutus vaihe vaiheelta

Luovuttaja:

  1. Hormonihoito, kuten IVF:ssä
  2. Hoidon seuranta, kuten IVF:ssä
  3. Munasolujen keräys, kuten IVF:ssä
  4. Luovuttajan munasolut hedelmöitetään vastaanottajan miehen siittiöillä. Muutoin kuten normaali IVF

Vastaanottaja:

  1. Aikaisemmat tutkimukset: lapsettomuuden syy munasarjaperäinen
  2. Hormonikorvaushoito 2-3 viikkoa ennen alkion siirtoa valmistamaan kohtua alkion vastaanottoon ja kiinnittymiseen.
  3. Alkion siirto, tavallisesti kaksi päivää hedelmöityksen jälkeen
    • korkeintaan kaksi alkiota siirretään kohtuun emättimen kautta
    • ylimääräiset alkiot pakastetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten
    • alkuraskauden jatkuva tukilääkitys (10-12 viikkoa)
    • Raskaustesti/ - seuranta

Mikroinjektio

Mikroinjektiohoito eli ICSI (intracytoplasmic sperm injection) on mullistanut miehestä johtuvan lapsettomuuden hoidon. ICSI:ssä miehen siittiö ruiskutetaan suoraan munasolun sisään siirtopipetillä, joka on kymmenen kertaa ihmisen hiusta ohuempi. Parhaissa hoitoyksiköissä jopa 70 % munasoluista on saatu hedelmöittymään, useissa tapauksissa myös sellaisesta spermasta saaduilla siittiöillä, jota aikaisemmin olisi pidetty "toivottomana". Vaikka siemennesteestä ei löytyisi yhtään siittiötä, esim. siemenjohtimen tukoksien vuoksi, on raskauksia aikaansaatu käyttämällä hedelmöityksessä suoraan kiveksistä, lisäkiveksistä tai siemenjohtimista kerättyjä siittiöitä. Tämä on oleellisesti vähentänyt luovutettujen siittiöiden käyttöä lapsettomuushoidoissa.

Mikäli epäillään, että munasolussa on jotain vialla, mikrohedelmöityksessä solu voidaan tutkia tarkemmin. ICSI:ä käytetään myös tapauksiin, joissa munasolu jää hedelmöittymättä, vaikka siittiöissä ja munasoluissa ei näyttäisi olevan mitään vikaa. Mikrohedelmöityksessä käytettävien menetelmien perustana on tavallinen IVF. ICSI:ssä on päästy samanlaisiin raskauslukuihin kuin IVF:ssäkin. Ensimmäinen ICSI tehtiin Suomessa vuonna 1993.

Tärkeä kysymys on, liittyykö menetelmään lisääntynyt epämuodostumariski, kun heikkolaatuisesta spermasta peräisin oleva siittiö viedään suoraan munasoluun. Laajoissa kansainvälisissä aineistoissa, jota kotimaiset havainnot tukevat, raskaana oleville äideille tehdyissä lapsivesipunktioissa ja tarkassa ultraääniseurannassa ei riskien lisääntymistä ole ollut osoitettavissa. Jotkut klinikat suosittelevat kuitenkin varmuuden vuoksi lapsivesipunktiota kaikille, joille ICSI on tehty.

ICSI on uusi, vaativa hoitomenetelmä, josta on miehestä johtuvan lapsettomuuden hoidossa tullut yhtä tärkeä kuin koeputkihedelmöitys on naisesta johtuvan lapsettomuuden hoidossa.

Hoitokaavio ICSI:ssä on aivan samanlainen kuin normaali IVF:ssäkin, joten käy lukemassa vaiheet sieltä. Ainoa ero IVF:n ja ICSI:n välillä on se, että ICSI:ssä yksi siittiö ruiskutetaan munasolun sisään, kun IVF:ssä maljalla siittiö (yksi monista maljalla olevista) tunkeutuu itse munasoluun.

Alkioiden pakastus

Monisikiöisten raskauksien välttämiseksi siirretään yleensä kerralla enintään kolme alkiota. Jos IVF- tai ICSI-hoidosta tulee useampia hyviä alkioita, loput pakastetaan -196-asteisessa nestemäisessä typessä, jossa niitä voidaan säilyttää useita vuosia. Käsittely ei vahingoita alkioita, koska jäädyttäminen ja sulattaminen tapahtuu asteittain, kunnes oikea lämpötila on saavutettu. Alkioiden pakastuksen avulla koeputkihedelmöitys on saatu turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi:

  1. Siirrettävien alkioiden määrää on voitu vähentää (vältetään monisikiöraskauksia).
  2. Alkionsiirtoa ei välttämättä tarvitse tehdä hoitokierrolla, jos se aiheuttaa potilaalle riskin (esim. hyperstimulaatio-oireyhtymän).
  3. Yhdellä hoitokerralla voidaan päästä useampiin alkionsiirtokertoihin ja täten parannetaan raskausmahdollisuuksia.
  4. Lahjoitettuja munasoluja käytettäessä luovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskiertoja ei tarvitse synkronoida alkionsiirtoa varten. (Yleensä pyritään kuitenkin kierrot saamaan samaan aikatauluun.)

Alkioiden pakastaminen on saanut aikaan myös negatiivista huomiota asiaan liittyvän tietämättömyyden vuoksi. Alkioiden pakastaminen on keskeinen osa koeputkihedelmöityshoitoa, ja kaikki tällaista toimintaa harjoittavat yksiköt toimivat yleisesti hyväksyttyjen eettisten periaatteiden mukaisesti. Pakastetut alkiot ovat pariskunnan yhteistä omaisuutta ja alkioita voidaan säilyttää useita vuosia tehdyn sopimuksen mukaan. Pakastetuista alkioista syntyneet lapset ovat olleet täysin normaaleja ja terveitä. Menetelmän suuri etu on siinä, että alkio voidaan sulatuksen jälkeen siirtää kohtuun kunkin potilaan yksilöllinen tilanne huomioiden joko luonnollisella kierrolla tai hormonikierrolla. Näin yhä useampi voi onnistua tulemaan raskaaksi.

Pakastealkion siirto on nopea ja kivuton toimenpide, samanlainen kuin normaalissa IVF:ssäkin on alkionsiirto. Sulatuksessa säilyy yleensä n. 50 % alkioista ja raskausprosentti on jonkin verran alhaisempi kuin IVF:ssä ja ICSI:ssä.

Hedelmöityshoitojen riskit

Ylläolevat hedelmöitysmenetelmät tarjoavat noin 10-35 %:sen onnistumistuloksen hoitojaksoa kohden. Niinpä suurin hoitoriski lieneekin pettymyksen tunne, kun toivottu raskaus ei taaskaan ala. Tutkimukset osoittavat, että raskauden ja lapsen saannin todennäköisyys lisääntyy selväsit uusien hoitojaksojen myötä läheteän normaalia hedelmällisyyttä, joskus jopa sen yli.

Yleisin hoitoihin liittyvä sivuvaikutus on monisikiöinen raskaus. Keskenmenoriskin suureneminen, lasten ennenaikaisuus ja syntymäpainon pienuus liittyvät monisikiöisyyteen. Memetelmien kehittyessä "täsmähoitojen" suuntaan tätä ongelmaa on pystytty selvästi pienentämään.

Yllätyksellisin lienee kuitenkin hormonihoitoon liittyvä tila, jota nimitetään munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymäksi (OHSS). Sillä tarkoitetaan hormonihoidon aiheuttamaa munarakkuloiden kasvua vielä ovulaation jamunasolun irtoamisen jälkeenkin. Sen voi aiheuttaa mikä tahansa ovulaation induktioon vaikuttava lääke. OHSS:n subjektiivisina oireina esiintyy vatsakipua, turvotusta, pahoinvointia, oksentelua ja joskus hengitysvaikeuksia. Vakavimpiin tilanteisiin liittyy nesteen kertyminen, erityisesti vatsaonteloon.

Lievänä OHSS on melko yleinen, vaikeana onneksi melko harvinainen (alle 1 % hoitokierroista). Hyperstimulaation ennakoiminen on vaikeaa, koska se ei välttämättä liity käytetyn lääkeannoksen suuruuteen tai hoidon kestoon. Lievissä tapauksissa hoidoksi riittää lepo, mutta vaikeissa tapauksissa tarvitaan sairaalahoitoa.

Kohdun ulkopuolisen raskauden riski on myöskin hieman suurentunut hedelmöityshoitojen yhteydessä. Kun alkio viedään kohtuun ja munanjohtimet ovat jäljellä, on mahdollista että se vaeltaa kohtuontelosta munatorveen. Ultraäänitutkimuksin asia voidaan varmistaa ensimmäisten raskausviikkojen aikana. Alavatsakivut ja verenvuodot ovat tärkeimmät oireet.

Lähteet

 
Perhesuunnittelusivut
Etusivulle
Ohjeet
FAQ
Sanasto
Uutisarkisto
Tekstejä
Tutkimukset
Keskenmenot
Kuukautiskerääjä
Runoja ja ajatuksia
Värssyjä
PeSuTietoutta
Kuukautiset
Ehkäisy-tietopaketti
Hedelmällisyyden maksimointi
Ovulaatiolaskuri
Ovulaation tunnistaminen ja ovulaatiotestit
Koti-inseminaatio
Raskaustestit
Raskauden alkaminen
Lasketun ajan määrittäminen
Keskenmeno
Tuulimunaraskaus
Hedelmättömyys
Hedelmöityshoidot
Sijaisvanhemmuus
Artikkelit
Linkit
Perheen perustaminen Lapsettomuus Terveys Ovulaatio- ja raskaustestit, kondomit