Käytät web-standardeja tukematonta selainta!!! Mikäli haluat nauttia kauniimmasta ulkoasusta, päivitä selaimesi. Tämä kakku ei kuitenkaan ole vain päältä kaunis, sivujen tietosisältöön pääset kyllä käsiksi millä tahansa selaimella.

Keskenmeno

Keskenmeno - niin surullinen ja niin yleinen
Naisen ikä, hedelmöityminen ja aikaiset keskenmenot
Keskenmenopotilaan hoito

Keskenmeno - niin surullinen ja niin yleinen

Mikä keskenmeno on?

Keskenmenolla tarkoitetaan raskauden päättymistä ennen 20. raskausviikkoa tai raskautta jossa kuollut sikiö painaa alle 500 g.

Suurin osa keskenmenoista tapahtuu hyvin varhain. On arvioitu että noin 50-60% hedelmöityksistä päättyy keskenmenoon ennen kuin raskautta on edes todettu. Todetuista raskauksista keskeytyy n. 12-15 %. Yksi keskenmeno ei vielä lisää keskenmenoriskiä seuraavassa raskaudessa. Mikäli naisella on kaksi perättäistä keskenmenoa, on kolmannen raskauden keskeytymisriski kuitenkin jo 20-40%, riippuen onko naisella ennen keskenmenoja ollut myös onnistuneita raskauksia. Kolmannen keskenmenon jälkeen puhutaan toistuvista keskenmenoista. Kun sydämen syke on havaittu (yleensä 6. raskausviikon jälkeen) on raskaudella 90 % todennäköisyys jatkua normaalisti.

Tuulimunaraskaudella tarkoitetaan raskautta, jossa sikiöpussi kehittyy normaalisti, mutta sikiötä ei kehity. Tällainen raskaus päättyy yleensä ennen 10. raskausviikkoa.

Kohdun ulkoisessa raskaudessa raskaus kehittyy kohdun ulkopuolella, useimmin munanjohtimissa. Kohdun ulkoinen raskaus on erittäin vaarallinen ja hoitoon tulisi hakeutua mahdollisimman varhain. Tyypillisimpänä oireena on hartiakipu.

Keskeytyneessä keskenmenossa sikiön kehitys pysähtyy, mutta sikiö ei tule itsestään ulos kohdusta. Tämä havaitaan yleensä ultraäänitutkimuksissa.

Mistä keskenmeno johtuu?

Ensimmäisen raskauskolmanneksen keskenmenoissa syy on yleensä sikiöperäinen. Yli 50% tapauksista syynä on kromosomipoikkeavuudet. Muina sikiöperäisinä syinä voivat olla sikiön ja istukan rakenteelliset poikkeavuudet. Muita yleisiä keskenmenon syitä ovat tulehdukset ja infektiot: esim. toksoplasma, listeria, herpes, klamydia tai jopa vaaraton emätintulehdus levitessään kohtuun. Näiden lisäksi myös ulkoiset tekijät kuten alkoholi, tupakka tai säteily. Myös kohdun rakenteelliset ja hormonaaliset syyt voivat johtaa keskenmenoon. Harvinaisena myös naisen ja miehen immunologiset syyt.

Keskenmenon hoito

Koska suurimmassa osassa alkuraskauden keskenmenoista syy on sikiössä, ei hoidoista yleensä ole apua. Yleensä alkuraskauden aikaisissa verenvuodoissa kuitenkin suositellaan lepoa ja yhdyntöjen välttämistä.

Keskenmenossa kohtu supistelee ja merkkeinä sen alkamisesta voi olla ruskea/kirkkaanpunainen vuoto sekä vatsa- ja selkäkivut. Keskeytyneessä keskenmenossa ei ole vastaavia oireita. Ruskea vuoto voi kuitenkin olla normaalia alkuraskaudessa ja jopa 1/3:lla odottavista äideistä on kokenut vuotoa jossakin raskauden vaiheessa. Keskenmenon jatkuessa vuoto lisääntyy ja veren mukana tulee kudospalasia.

Mikäli kohtu puhdistuu täysin (vuoto lakkaa tällöin nopeasti) ei kaavintaa tarvita. Mikäli kohtuun jää kudospalasia kasvaa infektioriski. Tätä voidaan vähentää kaavinnalla tai kohdun supistuksia lisäävällä lääkkeillä. Kohdun supistuksia lisäävien lääkkeiden käytöllä voidaan vähentää kohdun limakalvon vaurioita, joita kaavinnassa väistämättä tulee.

Lisäys 08/2004: Lääkkeellinen hoito lisää vuodon määrää ja riskinä on, että kaikki kudos ei poistu ja joudutaan kuitenkin kaavintaan. Kivut voivat olla suuremmat, joten särkylääkkeen tarve kasvaa. Tämä on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto, jos kaavintaan on pitkä jono ja raskaus ei ole edennyt kovin pitkälle.

Kaavinta suoritetaan nukutuksessa ja kestää yleensä n. 10 minuuttia. Kohtu puhdistetaan tällöin kudosjäänteistä. Kaavinnan yhteydessä voidaan sikiön kudoskappaleita lähettää jatkotutkimuksiin. Näin voidaan varmistaa esim. kromosomipoikkeavuudet. Kaavinnan jälkeen potilaalle annetaan usein kohdunsuuta supistavia lääkkeitä infektioriskin pienentämiseksi. Myös estrogenihoitoa voidaan käyttää kohdun limakalvon kasvattamiseksi keskenmenon ja kaavinnan jäljiltä.

Keskenmenon jälkeen seuraavat kuukautiset tulevat yleensä n. 4-8 viikon kuluttua. Yleensä lääkärit suosittelevat odottamaan 1-3 kiertoa ennen seuraavaa yritystä. Tämä siksi, että keskenmenon jälkeen raskaaksi tuleminen on erittäin helppoa, mutta kohdun limakalvo saattaa olla liian huonossa kunnossa uutta raskautta tukemaan. Toisaalta myös edellinen raskaus saattaa sekoittaa hormonitoimintaa ja aiheuttaa ongelmia uudelle raskaudelle.

Toistuvat keskenmenot

Mikäli naisella on ollut kolme tai useampia keskenmenoja puhutaan toistuvista keskenmenoista.

Monet lääkärit eivät ryhdy etsimään syytä keskenmenoihin ennen kuin naisella on ollut kolme peräkkäistä keskenmenoa. Kuitenkin esim. Amerikassa suositellaan nykyään, että tutkimukset aloitettaisiin jo kahden keskenmenon jälkeen, sillä kolmannen keskenmenon riski kahden jälkeen on jopa 40% naisilla, joilla ei ole aiempia onnistuneita raskauksia. Erityisesti jos nainen on yli 35-vuotias suositellaan tutkimusten aloittamista jo kahden keskenmenon jälkeen.

Toistuvien keskenmenojen syyt ja hoito

Toistuvien keskenmenojen syyt voidaan jakaa sikiöperäisiin syihin (kromosomipoikkeavuudet) ja äidistä johtuviin syihin (hormonaaliset, anatomiset, immunologiset). Sikiöperäisiä syitä voidaan tutkia kaavinnasta saaduista kudosnäytteistä tai vaihtoehtoisesti vanhempien kromosomikartoituksella. Äidistä johtuvia syitä voidaan etsiä mm. veritutkimuksin ja hormonikartoituksin.

Yleinen syy toistuviin keskenmenoihin on keltarauhashormonin (progesteronin) alhainen määrä. Keltarauhashormonia syntyy keltarauhasen tuottamana ovulaation jälkeen ja sen tarkoitus on valmistaa kohdun limakalvo vastaanottamaan mahdollisesti hedelmöittyneen munasolun ja myöhemmin tukea alkuajan raskautta. Kohdun limakalvon surkastumista ja valmiutta vastaanottamaan hedelmöittynyt munasolu voidaan tutkia 7-10 päivää ovulaation jälkeen otettavalla veritestillä ja kohdun limakalvon koepalalla.

Yksi merkki ongelmista voi olla nk. luteaalivaihe eli aika ovulaatiosta kuukautisten alkuun. Normaalisti tämä on 12-16 vuorokautta. Liian lyhyt luteaalivaihe aiheuttaa sen, että kohdun limakalvo rapistuu liian nopeasti ja kun alkion siihen pitaisi kiinnittyä ei se onnistukaan. Alle 9 vuorokauden luteaalivaihe on liian lyhyt raskauden onnistumiselle. Alhainen keltarauhashormonin määrä ei myöskään pysty ylläpitämään kehittyvää raskautta vaikka kiinnittyminen onnistuisinkin. Keltarauhashormoni myös rentouttaa kohdun lihaksia. Alkuraskauden kohdun supistelu saattaa olla merkkinä alhaisesta keltarauhashormonin tasosta.

Alhaista keltarauhashormonin määrää voidaan hoitaa antamalla keltarauhashormonia joko emätinpuikkoina, suun kautta tai pistoksina suoraan vereen. Kuitenkin erään käsityksen mukaan keltarauhashormonin puute ei ole syy raskauden epäonnistumiselle vaan merkki jo epäonnistuneesta raskaudesta. Tutkimuksessa keltarauhashormonin lisäyksen ei todettu parantavan tai haittaavan raskauden onnistumista, enintään pitkittävän keskenmenon alkua.

Jopa 80% "selittämättömistä" toistuvista keskenmenoista johtuu immunologisista tekijöistä. Näissä naisen elimistö hylkii joko omaa perintöainestaan (autoimmuuniongelmat) tai miehen perintöainesta (alloimmuniongelmat) siten aiheuttaen raskauden keskeytymisen. Autoimmuuniongelmia voidaan hoitaa aspirinilla ja heparinilla tai immunoglobulinilla (IVIg). Aspirinilla ja heparinilla vähennetään veren hyytymistä ja immunoglobulinilla pienennetään naisen immuunireaktion vahvuutta. Alloimmuuniongelmia voidaan hoitaa immuniterapialla, jossa miehen valkosoluja siirretään naiseen, näin vähentäen immuunireaktion vahvuutta.

Menetys on henkisesti raskas - oli se kuinka varhainen tahansa

Ruumiillinen paraneminen keskenmenon jälkeen on nopeaa verrattuna henkisten haavojen paranemiseen. Nainen aloittaa henkisen valmistautumisen äitiyteen heti kun raskaus on todettu. Myös hormonaaliset muutokset alkuraskaudessa ovat suuret. Siksi ei ole yllättävää, että raskauden loppuminen ylättäen - oli se kuinka varhainen tahansa - on henkisesti erittäin raskasta.

Ensimmäinen reaktio keskenmenoon on yleensä järkytys (Ei! Ei meille!), sitä seuraa viha/syyllisyys/masennus (Miksi meille? Mitä tein väärin?) ja viimeisenä tosiasian hyväksyminen (Tämä tapahtui minulle - tämä on osa elämääni).

Olo ei välttämättä parane nopeasti. Parin päivän tai viikon tai kuukauden päästä keskenmenosta saattaa nainen olla aivan yhtä surullinen. Jokaisella paranenminen vie oman aikansa ja jokaisella on oma tapansa selviytyä. Toisilla se käy nopeammin kuin toisilla. Toisille keskenmeno on helpompi kestää, toisille siitä saattaa jopa tulla koko elämän keskipiste. Usein myös olo saattaa hetkittäin tuntua paremmalta ja jälleen yllättäen aivan odottamatta todella masentavalta.

Toivo uudesta raskaudesta saatta auttaa jaksamaan eteenpäin, mutta jokainen menetys on henkisesti raskas. Ja jokaiselle menetykselle tulisi antaa oma suruaikansa edes yrittämättä unohtaa. Eikä yhtään menetystä voi unohtaa, ne vain muuttuvat osaksi elämää.

Keskenmenon kokeneen ystävälle

Vältä seuraavia lausahduksia:

"No sehän oli vasta niin alussa"
"Eihän se edes ollut vauva vielä tossa vaiheessa"
"Sehän oli vaan pari solua noin aikasessa vaiheessa"
"Te ootte vielä nuoria, onhan teillä aikaa yrittää uudelleen"
"Parempihan se oli nyt kuin myöhemmin"
"Kyllä luonto poistaa vialliset"
"Teidän aika ei ollut vielä saada lapsia"
"Kyllä te vielä saatte tällasen koliikkivauvan itekin - haluutsä tän lainaksi pariks päiväksi?"
"Kyllä sulla nyt jo pitäis olla parempi olo"
"Kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu" (silloin jos et ole itse vastaavaa kokenut)
"Kyllä se siitä nopeesti ohi menee"
"Älä itke"
"Aika parantaa"
"Se oli Jumalan tahto"

Tee mielummin jotain seuraavista:

Älä karta keskenmenon kokenutta.
Kuuntele. Kerro, että jos haluat puhua siitä niin kuuntelet.
Sano, että olet pahoillasi.
Lähetä kortti tms. osoittaaksesi että välität.

Lähteet:

Naisen ikä, hedelmöityminen ja aikaiset keskenmenot

Naisen iän on pitkään tiedetty vaikuttavan alentavasti hedelmällisyyteen. Syy ei kuitenkaan ole munasolun heikentyneessä kyvyssä hedelmöityä, vaan varhaisten keskenmenojen määrän lisääntymisessä. Ikä ei laske hedelmöitymisen todennäköisyyttä, vaan nostaa todennäköisyyttä aikaiselle keskenmenolle. Tämäkin johtuu kuitenkin iän tuomista muutoksista munasolussa.

Varhaisella keskenmenolla tarkoitetaan tässä alkion menehtymistä ennen viidettä raskausviikkoa, jolloin kuukautiset tulevat ajallaan eikä alkanutta raskautta voi huomata kuin herkällä raskaustestillä.

Tässä referoitu tutkimus tehtiin Bangladeshissä raskautta yrittävillä naisilla. Naisilta mitattiin hCG (ihmisen koriongonadotropiini eli istukkahormoni) virtsasta kaksi kertaa viikossa. Alkio alkaa tuottaa hCG:tä noin seitsemän vuorokauden kuluttua hedelmöitymisestä, kun se kiinnittyy kohdun seinämään.

Tutkimus osoitti, että kun munasolu on hedelmöitynyt, varhaisen keskenmenon todennäköisyys on

Samanlaisia tutkimuksia on tehty muissakin maissa, ja luvuissa on pienehköjä eroja maiden välillä. Koeputkihedelmöityksessä vastaava keskimääräinen luku on 76 %. Keskenmenon todennäköisyys on sitä pienempi, mitä pidemmälle raskaus on ehtinyt.

Tutkimuksen tehneet tutkijat jakavat tapahtuvat hedelmöitymiset kahteen luokkaan: ison ja pienen riskin hedelmöitymisiin. Ison riskin hedelmöitymisessä keskenmeno aiheutuu sukusolujen geneettisestä epänormaaliudesta, ja keskenmeno tapahtuu jo varhaisessa vaiheessa raskautta. Todennäköisyys tällaisiin ison riskin hedelmöitymisiin kohoaa yhdessä naisen iän kanssa.

Pienen riskin hedelmöitymisessä keskenmeno voi aiheutua infektioista, fyysisistä vaurioista, kiinnittymisen epäonnistumisesta tai ongelmista kohdun seinämässä. Tällaiset keskenmenot voivat tapahtua myöhemmässä raskausvaiheessa kuin geneettisistä ongelmista johtuvat.

Tutkijat arvioivat myös todennäköisyyden alkion menehtymiselle ennen kuin se kiinnittyy kohdun seinään. Nämä luvut vaihtelivat 18-vuotiaiden 24 %:sta 45-vuotiaiden 45 %:iin. Yli kolmannes (37 %) 28-vuotiaan naisen hedelmöityneistä munasoluista menehtyy siis ennen kiinnittymistään. Tätä asiaa on kuitenkin vaikea tutkia, koska hCG:n tuotanto alkaa vasta alkion kiinnittyessä.

On siis aivan normaalia, jos herkällä raskaustestillä (esim. Acon10) tehdyn positiivisen testin jälkeen kuukautiset kuitenkin alkavat eikä raskaus jatku. Itse asiassa ko. tutkimuksen mukaan tämä saattaisi olla jopa yleisempi tilanne kuin se, että raskaus jatkuisi ja kuukautiset jäisivät pois!

Kannattaa siis malttaa mielensä ja testailla vasta sitten, kun kuukautiset ovat jääneet tulematta.

Lähde: Georgia Reproductive Specials, http://www.ivf.com/sample2.html#A9
Suomenkielisen tiivistelmän kirjoitti Da’an, copyright PeSun kotisivut

Keskenmenopotilaan hoito

Kliinisesti todetuista raskauksista 10 - 15 % keskeytyy. Jos keskenmenoihin laskettaisiin ne hedelmöityneiden munasolujen menetykset, jotka tapahtuvat ensimmäisinä päivinä hedelmöityksen jälkeen, taajuus olisi jopa 31 - 62 %. Noin 80 % keskenmenoista tapahtuu ennen 13. raskausviikkoa. On voitu kuitenkin todeta, että kolmenkin keskenmenon jälkeen 60 - 86 % naisista onnistuu seuraavassa raskaudessa ilman erityistä hoitoa.

Keskenmenoon johtavia syitä on lukuisia. Oikeastaan on ihme, ettei äidin elimistö aina hylji sikiötä, joka on geneettisesti äidille vierasta kudosta. Uutta tietoa on saatu mm. antigeenista, joka osaltaan estää äidin elimistöä tunnistamasta sikiötä ja istukkaa vieraaksi ja immuunireaktiota käynnistymästä. Yksittäisen keskenmenon yleisin tunnettu syy on sikiön kromosomipoikkeavuus, jota esiintyy 50 - 60 %:ssa keskenmenoista. Triasomiat ovat tavallisimpia koko ryhmänä tarkastellen. Turnerin oireyhtymä on yleisin yksittäinen (20 - 25 %) keskenmenoissa tavattu kromosomipoikkeavuus. Toistuvassa keskenmenossa myös naisen ikä vaikuttaa poikkeavuuksien esiintymiseen: alle 35-vuotiaalla naisella riski on 19 % ja yli 35-vuotiaalla 47 %.

Kromosomien rakenteellisia poikkeavuuksia todetaan 5 - 7 % niistä pareista, joilla raskaudet päätyvät toistuvasti keskenmenoon. Toistuvasta keskenmenosta kärsivä ja kromosomipoikkeavuuden omaava pari tulee ohjata perinnöllisyysneuvolaan, jossa pyritään arvioimaan keskenmenon uusiutumisriski. Kohtupoikkeavuus aiheuttaa harvoin keskenmenon. Kohdun rakenteellisia poikkeavuuksia tavataan noin 0,5 %:lla fertiili-ikäisistä naisista ja 18 - 27 %:lla naisista, joilla raskaus päättyy toistuvasti ensimmäisen tai toisen raskauskolmanneksen aikana keskenmenoon. Poikkeavuudet vaihtelevat osittaisesta kohdun väliseinästä täysin kaksiosaiseen kohtuun. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kyseenalaistaneet kohtupoikkeavuuksien merkityksen keskenmenojen syynä. Onkin arvioitu, että vain neljäsosalla niistä naisista, joilla on kohdun rakennevika, raskaus päättyy keskenmenoon tai ennenaikaiseen synnytykseen.

Hormonihäiriöt ovat yleisiä toistuvassa keskenmenossa. Hormonaalisten tekijöiden merkitykseen viittaa sekin, että jopa kolmasosassa toistuvista keskenmenoista naisella on ongelmia raskaaksitulossa. Eräiden tutkimusten mukaan keltarauhasen vajaatoiminnan katsotaan olevan syynä 17 - 40 %:ssa tapauksia. Monet tutkijat kuitenkin kiistävät tällaiset väitteet. Diabeteksen huono tasapaino lisää keskenmenoriskiä kaksin-kolminkertaiseksi, mutta hyvässä tasapainossa olevaan diabetekseen ei liity tätä vaaraa.

Fosfolipidivasta-aineet liittyvät kiistatta toistuviin keskenmenoihin. Näitä vasta-aineita on 2 - 4 %:lla normaaliväestöstä, mutta toistuvista keskenmenoista kärsivien joukossa niitä esiintyy 7 - 48 %:lla. Raskauden ennuste on näillä potilailla ilman hoitoa huono, sillä jopa 50 - 90 % raskauksista päätyy sikiön menetykseen. Fosfolipidivasta-aineiden katsotaan lisäävän istukkaverisuonten trombeja ja siten vaarantavan raskauden kulkua.

Nykyisin keskenmenojen ehkäisyssä on eniten käytetty asetyylisalisyylihappoa ja hepariinia joko erikseen tai yhdistelmänä. Myös kortisonia käytetään. Hoidoissa pitää kuitenkin olla hyvin kriittinen, sillä esimerkiksi kortikosteroidiannosten on havaittu jopa huonontavan raskauden ennustetta. Fosfolipidivasta-ainepositiivisten naisten raskaudet ovat selvästi riskiraskauksia, joita on seurattava tavallista tarkemmin.

Keskenmenon voivat aiheuttaa myös ulkoiset tekijät. Infektioiden osuus toistuvan keskenmenon aiheuttajana on epäselvä, mutta monet virus- ja bakteeritulehdukset voivat aiheuttaa yksittäisen keskenmenon. Emättimen bakteeriflooran häiriö, bakteerivaginoosi on myös liitetty ennenaikaiseen synnytykseen ja toisen trimesterin keskenmenoon. Bakteerivaginoosi, jota on todettu 15 %:lla raskaana olevista naisista, lisäsi keskenmenoriskiä viisinkertaiseksi. Myös monet muut ulkoiset tekijät voivat lisätä alttiutta keskenmenoon. Alkoholiongelmaisilla esiintyy merkitsevästi enemmän keskenmenoja raittiisiin verrattuna. Kohtuullisen alkoholinkäytön (< 2 annosta/vk) ei katsota lisäävän keskenmenoriskiä. Runsas tupakointi (>15 savuketta/pv) voi aiheuttaa ongelmia raskauden alkamisessa ja jatkumisessa vaikuttamalla munasolujen kypsymiseen. Naisen altistuminen esimerkiksi solunsalpaajille ja orgaanisille liuotteille työympäristössä on myös keskenmenon riskitekijä, mutta näyttöpäätetyöskentely ei. Tiedetään myös, että kierukan pettäessä keskenmenoriski on 50 %. Kierukka onkin syytä poistaa heti, kun raskaus on todettu.

Myös isäperäiset tekijät, kuten altistuminen epäorgaaniselle lyijylle tai runsas alkoholinkäyttö, lisäävät keskenmenovaaraa. Siemennestenäytteen tutkimisen ei ole todettu aiheuttavan keskenmenoa.

Verisuonia laajentava ja verihiutaleiden takertumista estävä prostasykliini ja sen vastavaikuttaja tromboksaani säätelevät naisen elimistössä raskausaikana tapahtuvia lukuisia fysiologisia muutoksia. Jos nämä mekanismit häiriintyvät, syntyy monia raskauskomplikaatioita. Onkin osoitettu, että potilailla, joiden raskaus päättyy toistuvasti keskenmenoon, esiintyy selvästi prostasykliinin puutos ja tromboksaanin ylituotto.

Keskenmenoon liittyy kuolemaan verrattava surutyö. Itsesyytökset ja erilaiset selitysmallit ovat paremminkin sääntö kuin poikkeus. Asiantuntijan antama tieto keskenmenon syistä ja seuraavan raskauden onnistumismahdollisuuksista on tässä tilanteessa tärkeä. Ilman tällaista tukea voi keskenmenosuru purkautua vasta vuosienkin kuluttua jonkin muun elämänkriisin yhteydessä. Menetyksen psyykkinen työstäminen, tuki ja tehostettu seuranta voivat parantaa myös seuraavan raskauden ennustetta.

Toistuvista keskenmenoista kärsivillä naisilla raskaudet ovat muutenkin riskialttiita, sillä 10 - 28 % lapsista syntyy ennenaikaisesti ja sikiön kasvun hidastuma todetaan 10 - 30 % raskauksista. Kun naisella on esiintynyt toistuvasti keskenmeno, hänen raskauksiaan tulee seurata äitiyspoliklinikoissa tai muissa keskenmenopotilaiden hoitoon perehtyneissä erikoisklinikoissa.

Lähde

Teksti on lyhennelmä Duodecim-lehdessä (113: 109-116,1997) olleesta Maija Tulppalan ja Olavi Ylikorkalan artikkelista 'Miksi raskaus keskeytyy - ja joillakin naisilla jopa toistuvasti?'
 
Perhesuunnittelusivut
Etusivulle
Ohjeet
FAQ
Sanasto
Uutisarkisto
Tekstejä
Tutkimukset
Keskenmenot
Kuukautiskerääjä
Runoja ja ajatuksia
Värssyjä
PeSuTietoutta
Kuukautiset
Ehkäisy-tietopaketti
Hedelmällisyyden maksimointi
Ovulaatiolaskuri
Ovulaation tunnistaminen ja ovulaatiotestit
Koti-inseminaatio
Raskaustestit
Raskauden alkaminen
Lasketun ajan määrittäminen
Keskenmeno
Tuulimunaraskaus
Hedelmättömyys
Hedelmöityshoidot
Sijaisvanhemmuus
Artikkelit
Linkit
Perheen perustaminen Lapsettomuus Terveys Ovulaatio- ja raskaustestit, kondomit