Stinan sepustukset

Blogini joutui viime yönä hyökkäyksen kohteeksi. Tästä syystä mm. kommentointi on nyt estetty.

Harmitus maksimus, olisi mulla muutakin tekemistä kuin tätä tutkailla.

Lomat ovat ohi, arki on alkanut. Jos lyhyesti summaan, mitä käteen on jäänyt kesältä, lista on tällainen: neuletöitä, kirjoja, unta, kotimaanmatkailua ja kirpparilöytöjä.

Koska kesällä satoi niin paljon, viihdyimme aika pitkiä aikoja sisällä. Ja kun Ähtärissä ei ollut telkkaria, neuloin. Ja luin, ja hain kaverilta lisää kirjoja ja luin lisää. Lankakin loppui, joten piti hakea sitä lisää. Ja kun matkakassi painoi kuin synti, piti jättää Bookcrossing-kirjoja matkan varrelle.

Ja mikähän siinäkin oli, että jos Raahessa käyn kirpparilla, en löydä mitään, mutta kun Ähtärissä poikkean ihan vain aikani kuluksi kierrätyskeskukseen, sieltä saa säkillisen vaatteita parilla eurolla?

Heinäkuussa tein muistiinpanoja paperiseen kalenteriin paremman puutteessa, sillä yllättäen olin myös nettipimennossa, kun en ollut kotona. Tässä poimintoja muutamalta päivältä:

ke 9.7. Sataa ... (satavan pilven kuva) Tuoretta pullaa ja mustikkapiirasia. Orava mansikkavarkaissa. Rusakko. Sara näki sammakon. Saran eka raitasukka on valmis - toinen aloitettu.

to 10.7. Keskustaan. Kirpparit, 7 veljestä -lanka, karkkipussi. Kirjastokortit. Neljä Ella-kirjaa ja lehtiä. Kirje L:lle postiin.

Heinäkuun lopussa muistiinpanot vähenivät uhkaavasti ja viikolla 31 on vain muutama merkintä:

ke 30.7 Hesaan
to 31.7 Assyt to-su

Assyjen (Assembly-tapahtuma) valmistelu, niillä olo ja niistä toipuminen (kts. raportti Metkusta) veivätkin huomion kahdesta viimeisestä lomaviikosta. Hotellimme oli kivenheiton päässä Hartwall Areenasta, juna-asema vieläkin lähempänä ja niin me Saran kanssa mennä hurautimme paikallisjunilla sinne tänne. Vielä kun kännykkälipun saisi ostettua lapsille erikseen, olisin tyytyväinen.

Veljen perhettä näimme yhden iltapäivällisen verran, ja sen verran shoppailin Espoon puolella, että sain juotavaa. Sello-kauppakeskuksen ohitimme turvallisesti ajoradan puolelta - tuskin se olisi sen kummempi ollut kuin aiemmin vierailtu Jumbo.

Paluumatkalle lähdimme sunnuntaina iltapäivällä. Ajoin jostakin Sysmästä Jyväskylän kautta Pulkkilaan ja sieltä vielä Raaheen, emmekä ihan edes ehtineet sunnuntain puolella kotiin. Siksipä sitä univajeen korjaamista riittikin ihan tiistaille asti :)

Töihinpaluu sujui kohtuudella, mitä nyt kartalle pääseminen otti oman aikansa, mutta nyt arki taitaa rullata aivan entiseen tapaansa. Sara huitelee koulun jälkeen kavereilla ja unohtelee maitopurkkeja pöydälle, mutta sehän on ihan normaalia kouluikäisen toimintaa. MLL:n lausunnot iltapäivähoidon tärkeydestä ovat olleet lähinnä suolaa haavoihin. Minkäs minä sille voin, jos täällä ei moista järjestetty tänäkään vuonna? Onneksi työaikoihin voi vähän vaikuttaa, jos on tarve.

Michael G. Solomon & Mike Chapple: Information Security Illuminated
Kiinnostuin kirjasta oikeastaan pääsynhallinta-aiheen (Access Control) takia, mutta löysin siitä paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa, mm. hyökkäyksistä verkkoa ja palvelimia vastaan, sekä miten havaita tunkeutuminen. Kirjassa on lyhyitä alalukuja, jonkin verran kuvia ja taulukoita. Jokaisen luvun jälkeen on sanasto ja tehtäviä, joihin en kyllä jaksanut paneutua.
Mitä jäi mieleen: Riski = uhka x haavoittuvuus

Bruce Schneier: Secrets & Lies
Äkkikatsomalla kirja näyttää paksulta rakkausromaanilta. Sitä se voi tietysti olla, kun rakkauden kohteena on tietoturva :) Keitä hyökkääjät ovat, mitä he haluavat ja miten heiltä suojadutaan? Kirjassa esitellään teknologioita ja niiden heikkouksia, ja lopuksi keskustellaan strategioista: jos kerran pahiksia riittää ja tekniikatkaan eivät ole idioottivarmoja, mitäs sitten tehdään.
"Tietoturvallisuus on prosessi, ei tuote."

Kevin D. Mitnick & William L. Simon: The Art of Deception - Controlling the Human Element of Security
Jos Secrets and Lies käsitteli enemmänkin tekniikkaa, tämä kirja keskittyy ihmiseen. Mitnick message -laatikot tarkentavat asioita ja muutenkin kirjaa on hauska lukea, sillä siinä on paljon tapausesimerkkejä, joita voisi tapahtua kenen tahansa elämässä: Pomon assistentti soittaa ja pyytää lähettämään projektiluonnoksen pomon yksityiseen sähköpostiin työpostin sijaan. Lähettäisitkö?

Jaana Haapala & Leena Aavameri: Omatuntotalous
Liiketoiminnasta en rehellisesti sanottuna juurikaan ymmärrä, mutta eettisyydestä sitäkin enemmän. Koko ajan ihmisistä tulee yhä tiedostavampia ja näin ollen myös yrityksiltä vaaditaan enemmän. Omatuntotalous mahdollistaa liiketoiminnan vastuullisella tavalla: kestävästä menestyksestä pääsevät nauttimaan yrityksen lisäksi ihminen, ympäristö ja yhteiskunta.
"Omatuntotaloudessa yhdistyvät luovuus, läpinäkyvyys ja välittäminen."

Caitlin Friedman & Kimberly Yorio: Hyvä pomo vai hankala akka - naisen opas johtajuuteen
En ole pomo siinä mielessä, että hyötyisin kirjan antamista neuvoista henkilöstön palkkaamisesta tai irtisanomisesta, mutta yleiset suuntaviivat olivat mielenkiintoista luettavaa. Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten huonot johtajat toimivat, miksi työelämästä ei blogata ja onpahan kirjan loppupuolella vielä työpaikkajuoruopaskin.
"Kerro aina totuus: päällikön, joka haluaa olla todellinen johtaja, pitää aina pyrkiä olemaan rehellinen."

Elämä kulkee ohi, tuntuu välillä. Ja heti seuraavana päivänä aika matelee. Juuri nyt se on hieman pysähtynyt. Lähipiirin elämänlankoihin summautuvat kuolemantapaus, avioero, alkoholiongelma, vauvauutiset ja syöpäsairaus.

Usein ilo tulee pieninä purskeina, joskus vyöryy yli ja välillä katoaa kokonaan. Sen tilalle tulee suru, joka sekin välillä yrittää upottaa alleen. Ja sitten on näitä kummia päiviä, jolloin ilo ja suru sekoittuvat keskenään.

Juuri nyt olen iloinen, että sain kertoa mielipiteitäni asiaan, minkä tiimoilta toisen on tehtävä vaikea päätös. Ilo siitä, että olen luottamuksen arvoinen, himmenee, kun mietin keskustelunaihetta. On vaikea olla iloinen sellaisesta, mistä seuraakin surua. Miten voi esimerkiksi olla vauvauutisesta iloinen, kun vastapainona on pelko toisen menettämisestä syövälle?

Luin Mark Levengoodin Riemujen rikkaus ja surujen summa toistamiseen menneellä viikolla. Kiitos J, se on oikein ihana kirja. Jotenkin se tuntuu istuvan juuri tähän hetkeen. Sarkasmia, lämmintä huumoria, surumielisyyttä. Kirja on kokoelma Levengoodin pakinoita ja kolumneja. Ne alkavat jostakin omakohtaisesta kokemuksesta ja laajenevat pohtimaan elämää yleensä. Tekstistä voikin poimia monenlaisia mietteitä.

Ehkä riemujen rikkaus voittaa loppujaan surujen summan. Ehkä kyse on siitä, millaisilla silmälaseilla elämää katselee? Ehkä jollakin aikavälillä huonoistakin asioista voi kasvaa jotakin hyvää?

Tämä on ihmeellinen merkki. Sen "käyttöoikeutta" olen odottanut vuodesta 2004. Nyt se minulla on. Olen Imetyksen Tuki ry:n ryhmänvetäjäkurssin suorittanut tukiäiti.

Palasin Oulusta alkuillasta, nostin uuden imetyskirjan ja todistuksen kirjahyllyyn ja jatkoin arkista elämää. Pyykitupavuoro piti varata, tehdä iltapalaa ja neuloa. Aina välillä touhuni keskeytyi ja kävin katsomassa oranssia todistusta.

Tänään olen muistoissani palannut vuosiin 2004-2005, kun kymmenen kertaa kokoonnuimme opintopiiriimme. Vauvamahoja, imeväisiä liinassa tai rinnalla, keskustelua, imetysaiheiden käsittelyä. Livekokoontumisien välissä etsimme tietoa imetyksen kulusta ja ratkaisukeinoista. Kirjoitin imetyksen fysiologiasta ja surffailin etsimässä rinnan rakenteesta kertovia kuvia pitkin poikin nettiä. Kirjoitin adoptioimetyksestä ja lueskelin monta tuntia adoptiosivustoja.

Opintopiirin ihmisistä tuli läheisiä. Yhtä tuttuja he olivat nyt tauon jälkeen. Tottahan toki kuulumiskierroksella tuli esiin uusia asioita, ihasteltiin uusia vauvamahoja, puhuttiin lasten kasvamisesta ja ennen kaikkea imetyksestä, sekä omista että tuettavien kokemuksista. Tämän päivän jälkeen on väsynyt ja onnellinen olo. Yksi vaihe elämässä on ohi. Yksi tavoite on saavutettu ja seuraavia on jo edessä.

Raahen imetystukiryhmä kokoontuu kuukauden toisena torstaina klo 17. Tervetuloa mukaan!