Stinan sepustukset

Sain tällaisen viestin sähköpostiini. Osallistukaa ihmeessä, jos koette asian lainkaan tärkeäksi.

Hei,

Saatte tämän sähköpostin, koska olette yksi niistä 845 000 Euroopan kansalaisesta, jotka ovat allekirjoittaneet vetoomuksen http://www.oneseat.eu. Vetoomuksen vastaanotto on ollut upea ympäri Eurooppaa, ja aihetta on käsitelty laajasti lehdistössä ja blogeissa. Allekirjoituksia on tullut kaikista Euroopan unionin 25 jäsenmaasta. Olen saanut tuhansia rohkaisevia viestejä, lämmin kiitos teille kaikille tästä! Tämä osoittaa, että Euroopan parlamentin istuntokaupunki on asia, jonka monet kokevat tärkeänä.

Olemme nyt hyvin lähellä miljoonan allekirjoituksen rajaa, mutta vielä on töitä tehtävänä. Siksi pyydän teitä ystävällisesti kertomaan http://www.oneseat.eu -vetoomuksesta ystävillenne, perheillenne ja työtovereillenne, jotta he osallistuisivat kampanjaan ja allekirjoittaisivat vetoomuksen. Jos jokainen teistä saa yhden allekirjoituksen, saavutamme tavoitteen helposti ja voimme viedä asian eteenpäin EU komissaari Margot Wallströmille hetki kun komissio palaa kesälomalta.

Suurimmat kiitokseni teille kaikille,
Cecilia Malmström
Euroopan parlamentin jäsen

Työ- ja koulukiireet ovat imaisseet mennessään. Tuntuu, ettei ole mitään kerrottavaakaan. Siksi blogi ammottaa tyhjillään. Heitä kommentti, niin voin aktivoitua kirjoittamaan jostain akuutista aiheesta, sillä mieluusti pidän lukijani käymässä täällä edes silloin tällöin. Tässä kuitenkin yksi meemi paremman sisällön puutteessa.

Kommentoi tähän postaukseen ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Sain J-kirjaimen Jaatiinalta.

JANI
Puolisoni 10 vuoden takaa, ystäväni ja työkaverini.

JÄRVI
Kiva paikka uida, yleensä vesi on lämpimämpää kuin meressä. Vaikka kyllä meressäkin vielä tarkenee. Aion yrittää uida mahdollisimman pitkälle syksyyn. Avannossa kävin pari talvea sitten jonkun kerran, mutta ehkä en siihen jaksa ryhtyä. Mutta ken tietää.

JUHANNUS
Ylimääräinen vapaapäivä on kiva, muuten se on turha juhla. Ryypiskely suck.

JOULU
Joulun valmistelu kaikessa rauhassa on mukavaa, kunhan siihen ei sotketa kaupallisuutta. Piparit, joulutortut ja korttiaskartelu piristävät pimeitä iltoja kummasti. Mutta jos pitää hössöttää 10 sorttia ruokaa valmiiksi ja pitää isot sukujuhlat, ei kiitos. Pientä ja rauhallista on mun makuun. Vapaapäiviä arvostaa aina :)

JOHTAJUUS
Jotain haasteellista, johon täytyy kasvaa. Ylennyksen myötä on pitänyt opetella johtamistaitoa. Hyvä ja huono johtaja, mistä ne tunnistaa?

JÄÄTELÖ
Nam. Sanomattakin selvää, että tämä on herkkuani :)

JOOGA
Jotain, mikä ei ole mulle vielä avautunut. Ihmiset ovat ihan solmussa - miten ne venyvätkin niin ihmeellisiin asentoihin. No joo, harjoittelemalla tietysti. Itse kun olen jäykkä kuin rautakanki, ajatuskin tuottaa tuskaa selkärangassa :P

JOUKKOITSEMURHA
Muistan lapsuudesta/nuoruudesta hämärän televisioselostuksen siitä, kuinka jossakin Yhdysvalloissa uskonnollinen ryhmä oli tehnyt/tekemässä joukkoitsemurhan. Ihmettelen vielä tänäkin päivänä, kuka voi uskoa sellaiseen. Tai kuten itsemurhaiskut, että pääsee neitsyiden kanssa taivaaseen jne jne. hömppä. Joku voi tietysti sanoa, että mitäs me uskomme Jumalaan ja ikuiseen elämään kun ei ole mitään todisteita, mutta ei kai kristinuskossa sinne tappamalla muita sentään mennä.

JUMALA
Edellisestä kohdasta johdettu sana. Kaiken taustalla häärivä voima. Näkymätön, mutta minä uskon, että se on olemassa. Kukin sitten näkee sen omalla tavallaan - tai on näkemättä.

JUNA
Junissa on tullut istuttua aivan riittämiin. Täältä Jyväskylään (vanhemmilleni siis) kestää 7 h. Sitä väliä on tullut kuljettua monet, monet kerrat Saran kanssa. Miksikö en autoile? No, junassa saa sentään vain olla ja keskittyä lapsen viihdyttämiseen.

Lupasin blogata, vaikka hävettää.. :P

Kävin töissä hakemassa Janilta purkkaa, juttelimme samalla jotain. Olin puoliksi omissa ajatuksissani ja vein vanhan purkan roskiin. Totesin samalla: "Muut on ketjupolttajia, minä olen ketjutupakoija."

Piti tietysti olla ketjupurkanjauhaja. Pitäisköhän nukkua pidempään?

PS. Villasukat etenee.

Käsityöt, nuo ihanat ajanvietteet, ovat muodostumassa minulle painajaisiksi. Omistan pahvilaatikollisen villalankoja, pääasiassa Novitan 7 veljestä. Siitä on kiva neuloa mm. sukkia ja lapasia, ohuempaa olenkin laiska neulomaan.

Mutta itse asiaan. Sara näki, kun tein inventaariota lankavyydeistä, hän tilasi itselleen raidalliset sukat. Raitojen tuli olla marjapuuron punaista ja violettia, kantapään ja kärjen oranssia. No, sehän sopii, tuleepa neulottua ylimääräisiä keriä pois.

Mutta mutta. Perussukat lapselle (21 s = 10 cm) neulotaan 40 silmukalla Novitan perusohjeen mukaan. Jos käsialani on 22 silmukkaa 10 sentillä, miten voi olla että 44 silmukkaa ei riitäkään? Neloin varren, kantapään ja vähän terää, mutta himpula vieköön, sukka oli liian ahdas 6-vuotiaalle.

Ei muuta kuin purkuun. Mittasin uudestaan lapsen jalan mitat ja laskutoimituksen jälkeen totesin, että 48 silmukkaa sitten (neljällä jaollisuus..). No, kuten arvata saattaa, 48 silmukkaa oli liian iso. Teinhän omat - tosin löpröllä 2 o, 2 n -joustimella varustetut - sukkani sillä. Nyt on tarkoitus tehdä sileä varsi ja 1 o kiertäen, 1 n -joustin eli jousto on kaikkinensa vähäisempää. Kai?

Nyt on työn alla 44-silmukkainen sukka ja eilen ajattelin, että saa luvan kelvata. Eiköhän se sen verran jousta. Mutta tästä takkuilusta johtuen sukka on alkutekijöissään. Eilen neuloin joustinta pari kerrosta ja lähdin sitten tuskastuneena lenkille. Ehkä tänään Teho-osaston aikana..?

Aamun laskutoimitus kertoo:
Ohjeessa: 21 s/ 10 cm -> 44 s/20,95 cm
Oma käsialani: 22 s/ 10 cm -> 46 s/20,95 cm (ja 44 s/ 20 cm)

Pitääköhän sittenkin purkaa vielä kerran ja tehdä 46 silmukalla? Äh, inhoan uusien mallien kehittelyä, kun se ei suju sitten millään. Ja nyt ei ole tavoitteena muuta kuin muuttaa joustinneule sileäksi, mikä onnistui naisten sukissa aivan sujuvasti. Argh!

Seuraavana listalla odottavat miesten perinne-saapassukat: Varren alussa joustin, jota seuraa sileä kuvioneule (ehkä joku näistä malleista). Sen jälkeen lisää joustinta, jonka jälkeen loppusukka tavalliseen malliin, mutta terän suoralla osuudella toistetaan kuvioneule.

Näiden jälkeen pitääkin alkaa kehittelemään jotain vauvaneuletta. Ja sitten.. ei aavistustakaan. Näissäkin voi jo mennä ikä ja terveys, vaikka deadline olisi vuoden lopussa. Kouluakin pitäis käydä.. Vimpula kun olisi kiva neuloa työaikana, kun täällä on niin tappavan hiljaista!

Ai niin, irkistä olen löytänyt kanavan #neulonta. Tervemenoa, jos irkkaaminen kiinnostaa! :)

Tänään en jaksa tehdä syvempää analyysiä lukemistani kirjoista. Listaan ne vain tähän lyhyin kommentein. Sori. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, oletteko samaa vai eri mieltä kirjoista kuin minä.

Jean M. Untinen-Auel: Hevosten laakso
Jean M. Untinen-Auel: Mammutin metsästäjät
Aylan tarina jatkuu. Täytyy todeta, että nämä kilometrin mittaiset kirjat ovat aika raskasta luettavaa.

T. Jefferson Parker: Valheiden verkko
Aloitin lukemaan dekkaria, mutta into loppui jo 10 sivun jälkeen. Plaah.

Liza Marklund & Lotta Snickare: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan
Naisasiaa! :) Miten selvitään miesten maailmassa, kun jo pienestä pitäen lapset kasvatetaan sukupuolirooliensa mukaisesti. Kirjassa viitataan paljon mm. ruotsalaisiin tutkimuksiin. Mieliinpainuvin oli päiväkotitutkimus, jossa havaittiin, että tytöt jäävät jatkuvasti yksin pukemaan, kun taas pojat riehuvat saadakseen huomiota. Ja silti henkilökunta valitti, että pojat ovat niin mahdottomia, vaikka suorastaan tukivat heidän käytöstään rientämällä heti apuun. Grr. Kun henkilökunta tutkimuksen myötä tiedosti tämän, käytös muuttui ja kaikilla oli parempi olla. Kunnes lapset menivät kouluun. Siellä kesti kaksi viikkoa, kun tilanne nollaantui. Hyvä hyvä >:/

Gail Evans: Pelaa kuin mies, voita kuin nainen
Samaa sarjaa edellisen kanssa, tosin enemmän bineselämään sijoittuen. Kun minulla nyt ei mitään hinkua ole hirveään uraputkeen päästä, en varmaankaan kovin monta neuvoa ota onkeeni. Piti vain lukea, mitä naisille neuvotaan.

Philip Beard: Siskoni Zoe
Isosiskon kirjeen muotoon kirjoitettu kirja Zoelle, joka kuolee 11.9.2001, tuona kaikkien mieliin painuneena päivänä. Murkkuikäisen kasvukertomus on kirjoitettu kauniisti, joskin vähän raskassoutuisesti.

Ted Dekker: Kolm3
Erilainen dekkari, kertomus kolmen hahmon taistelusta. Enempää en kerro, ettei yllätys mene pilalle ;) Loppuratkaisu on vähintäänkin erikoinen.

Katarina von Bredow: Liian iso rakkaus
Teini-ikäisten ihmissuhteita..

Matti Remes: Islantilainen syleily
Dekkari, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan vähän sekavasti. Luettavaa tekstiä kuitenkin. Päähenkilön kurjuutta (ankea kämppä, konkurssi jne.) kuvataan ehkä vähän turhan korostetusti.

Ester Erhomaa: Jokivarren Sohvin parempi elämä
1900-luvun alun kertomus köyhästä perheestä, punaisena lankana "lannistua ei saa". Kuten edellinen kirja, tämäkin tuntui korostavan köyhyyttä ja kurjuutta. Tässä kirjassa se on kantavana juonena, mutta edellisessä dekkarissa olisi voinut jäädä vähemmälle.

Rhian Tracey: Neljän tytön kirjakimppa
Nuortenhyllystä löysin kirjan, joka puhutteli. Ensinnäkin siksi, että olisin halunnut itse perustaa 15 vuotta sitten kirjapiirin, lukea muutaman kaverin kanssa kirjoja ja keskustella niistä. Toisekseen siksi, että tässä, kuten von Bredovin kirjassakin pohditaan teinien ihmissuhteita tavalla, joka jostain syystä vain nappaa tällä hetkellä. Ehkä valmistaudun oman lapseni murkkuikään? ;)

Mirva Saukkola: Murhaava katseluaika
Hömppäsarjaa käsikirjoittava freelance-toimittaja joutuu keskellä murhakuvioita. Muuten luettava kirja, mutta puolivälissä kirjaa tuotemerkit pursusivat jo korvista. Toki ihmisiä ja heidän hienostoelämäänsä täytyy kuvata, mutta rajansa kaikella. Noora muuten elää ostoskierteessä, joten toki ne tuotemerkit sopivat kuvaan, mutta kun ei tällaiselle tavalliselle pulliaiselle ne eivät sano mitään.

Storm Dunlop: Sää
Pokkarikokoiseen tietokirjaan on kerätty kuvia ja tietoa erilaisista sääilmiöistä. Otin ihan vain upeita kuvia katsellakseni, mutta kai olen jotain oppinut eri pilvilajeista. Sivuauringotkin bongasin yhtenä iltana taivaalta. Luonto rokrok ;)

Seppo Lawell: Paikatun kevätesikon tarina
Saattohoitoa rotan seurassa. Jännällä tavalla kirjoitettu tarina siitä, kuinka poika työstää läheisen ihmisen kuolemaa.

Åsa Nilsonne: Siveysvyö
No taas näitä dekkareita, joista tykkään. Samaa linjaa jatketaan kuin edellisissäkin Nilsonnen kirjoissa.

Tuula Kallioniemi: Kulkuripoika ja tuulen tyttö
Yritin tätä kirjaa lukea pariin otteeseen, mutta en vain saanut kiinni juonesta. Evakkomatkaa ja sotaa kuvataan nuoren tytön ja pojan silmin. Rakkautta toki sitäkin on mukana.

Kuten edellisessä viestissäni kirjoitin, tulimme junalla Jyväskylästä kotiin. Vihannista Raaheen kulkee JunaBussi, johon kapusimme puoli yhdeltätoista illalla. Istuimme keskiovien jälkeen oleville penkeille. Juttelimme niitä näitä ja kysyin Saralta, tietääkö hän, mitä penkkien yllä oleva kuva tarkoittaa.

Kuvassa oli mies kainalosauvojen kanssa, isomahainen nainen, nainen lapsi kainalossa ja kauppakassi toisessa kädessä sekä kumarainen mies kepin kanssa.

Sara vastasi, että kuva kertoo, kenelle paikat on tarkoitettu: "Vanhoille ihmisille, äideille, joilla on lapsia ja - äiti, kerro sä loput". Täydensin, että lasta odottaville naisille ja liikuntavammaisille, siis kaikille ihmisille, joilla on vaikea päästä normaalisti liikkeelle. Heille on paikat lähellä ovia.

Sara nojautui minua vasten ja kuiskasi: "Äiti, mä luulin, että nää paikat on lihaville".

Työpäiviä kaksi takana, edessä sata miljoonaa ennen seuraavaa lomaa. Lomaltapaluuangsti on valmis.

Viimeinen lomaviikko meni siis osin Jyväskylän mummolassa ja tapasin ystävänkin siellä samalla. Hieno juttu, että onnistuimme vihdoin yhyttämään tiemme. Tuntuu, että aina kun minä olen sielläpäin, hän on täälläpäin ja päinvastoin. Päivä kaupungilla tuntui sekä jaloissa että kukkarossa, mutta siedettävissä määrin. Ostin tietysti postikortteja ja sorruin Sudoku-kirjaankin. Niitä olikin mukava ratkoa junamatkalla takaisin.

Junassa ehdin havaita taas mielenkiintoisia asioita.

Julkijuopottelu on lisääntynyt kiitettävästi. Ennen kannettiin sixpackeja, nyt kaikki rahtaavat kahta mäyräkoiraa kainalossaan kotiin, elleivät pysähdy jo puiston penkille naukkailemaan. Junaankin mäyräkoirat olivat tunkeutuneet, vaikka luulin, että elukoille on siellä oma paikkansa :P Pahvikääreitä lojui siellä täällä, roskiksia käytettiin pullotelineinä. Ja minä luulin, ettei junassa saa juoda alkoholia kuin ravintolavaunussa. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää. Mutta täytyy todeta, että oli ällöttävää, kun lasten leikkivaunuun - intercity-junissahan leikkitila on pieni nurkkaus yhden vaunun yläkerrassa - oli tullut näitä oluen kittaajia. Kiva esimerkki lapsukaisille.

Toinen havainto oli, että lastenkasvatuksessa on - yllättäe, eh :P - eroja. Eräs äiti oli parkkeerannut itsensä vaunun taimpaan penkkiriviin. Sieltä 2-3-vuotias napero taapersi leikkitilaan liukumäkeen. Sara, 6-vuotias eskarilainen 14. päivä alkaen (kuten hän muistaa itse tähdentää), tietysti komensi poikaa, että kengät on otettava pois.

Missään ei lue, että kengät olisi poistettava, mutta johan sen järkikin sanoo, että kovat kengät pienessä tilassa aiheuttavat hankaluuksia sekä lapselle itselleen että leikkitovereilleen. Äiti kuitenkin karjuu pää punaisena: "Matti, älä ota kenkiä pois!" Sara neuvoo poikaa ottamaan kengät pois. Äiti jatkaa karjumistaan. Olisi hyvänen aika nyt edes tullut paikalle. Junavaunu on kuitenkin aika pitkä. Saran sinnikäs opastus kuitenkin tuotti tulosta: Äitikin myöntyi, poika saa ottaa kengät pois, mutta ei missään tapauksessa sukkia :P

Tiettyyn rajaan asti minusta on hyvä, että lapset setvivät itse omat välinsä, joka asiaan ei aikuisen kannata puuttua. Mutta kun lapsi on vielä niin pieni, että itseilmaisu on heikkoa eikä suomenkielistä sanaa tahdo löytyä, on hyvä, jos äiti tai isi auttaa lasta toimimaan muiden mukana. Kuusivuotiaat ovat asia erikseen, ne pärjäävät hienosti keskenään. Ongelmia saattaakin syntyä siitä, kun eskarilainen päättää härnätä aikuista.

Niinkin tässä kerkesi käymään, kun hain lasta päiväkodista. Saran seurassa ollut tyttö kantoi vesiämpäriä pensseleineen, taikamaalia, jolla voi maalata seiniä. Kas kummaa, vettä pitikin ruveta roiskimaan Saran äidin päälle. Minulla kuohahti päässä. Jos lapsi olisi ollut oma, olisin ottanut kädestä kiinni ja pensselin pois, mutta toisten lapsiin ei tohdi kajota, puhua vain tiukasti, että moinen on ruma tapa ja parempi lopettaa. Kehtasi vielä jatkaa. Ärh. Kotona Sara meni tytön puolelle, mistä seurasikin pitkä keskustelu siitä, että toista ei saa kiusata, vaikka se tuntuisikin kivalle ja että Sarankin kannattaisi miettiä, onko kiusaajan vai kiusatun puolella.

Yksittäisiä tapauksia toki tulee vastaan, mutta pistää väkisinkin miettimään, onko niiden määrä nousussa. Jatkuvastihan minua ärsyttää joku nykylasten käytöksessä :P Tai sitten vanhenen vain niin nopeaan tahtiin, että olen kertakaikkiaan jo liian vanhanaikainen, tyhmä ja kalkkis. Meinaan 29 tulee täyteen huomenna. Kahvit keitän, jos joku kylään illalla eksyy, muuten on luvassa hiljaiseloa. Ehkä sitten pyöreitä vuosia vähän eri meiningillä (never gonna happen) :P