Olen vihdoin päässyt koulun kanssa sellaiseen vaiheeseen, että opiskeltavat asiat ovat oikeasti järkeviä. Toisin sanoen enimmäkseen tietoturvaa. Oikeastaan olen päässyt siihen vaiheeseen, että voin valita, mitä opiskelen. Poislukien vuodelta 2005 rästissä oleva Organisaatioiden informaatiojärjestelmät, jota en kerta kaikkiaan jaksa lukea läpi. Tenttimateriaalia on yksi kansiollinen ja joka tentissä kysytään eri asioita - vanhojen tenttien läpikäyminen ei siis juuri auta :P
Muutoin minulla on enää pari kurssia suorittettavana ja sitten se iso G, joka ensiajattelemalta vaikuttaa kamalan pelottavalta. Mutta toisaalta, tuhannet muutkin ovat selvinneet siitä, miksen minäkin. Kaveri lohdutti tässä yksi päivä, että pahimmalta se gradun teko tuntuu, kun ei ole vielä aloittanut. Hyvin mahdollista. Pitää vain valita aihe ja tutkimusmenetelmä. Menetelmiä on kolme: kvalitatiivinen (laatunäkökulma), kvantitatiivinen (määränäkökulma) ja konstruktiivinen (rakennetaan jotakin). Tulkinnat ovat omani. Oppia olen kuitenkin saanut näistä ja kovasti on korostettu, että ulosanti on ihan yhtä tärkeää kuin sisältö. Pitää kirjoittaa myyvästi ja täsmällisesti, selventää kuvilla ja taulukoilla. Niin, ja rivivälit ja leipätekstin fonttikoot on tietysti laitettava kuntoon, mutta sehän on itsestäänselvyys.
Töissä taas sattuu ja tapahtuu. Voi harmi, kun olen kirjoittanut salassapitosopimuksen. Muuten voisin laverrella vaikka mitä. Ei vaan. Jokaiselle päivälle mahtuu kuitenkin aina jotain pientä uutta, jos ei muuta, niin saunaillan olutpullojen palautusrahoilla ostettuja karkkeja, englanninkielistä tiimipalaveria tai hiljaista tietokoneella istumista, joka sekin on joskus varsin kehittävää.
Työnkuvani on hiljalleen hilautumassa kohti tietoturvallisuutta. Edelleen olen osa tuotekehitysporukkaa, mutta käytännössä moni asia jää muiden harteille sillä saralla. Toisaalta myös harjoittelijan opastaminen on syönyt kaikkien tehollista työaikaa. Sekin kuuluu asiaan, ei voi olettaa, että uusi ihminen noin vain pääsee kuvioihin mukaan. Toki jossakin vaiheessa lähestyvä lama mietityttää aika ajoin, mutta siihen asti eletään kuten tähänkin asti: päivä kerrallaan.
Ei sovi unohtaa rooliani työsuojelun saralla. Kävin alkukuusta ensiapu 1-kurssin ja toukokuussa on luvassa ensiapu 2. 15 vuoden tauon jälkeen on korkea aika saada koulutusta. Täten lupaan virallisesti ja vakavasti pitää ea-korttini voimassa käymällä kolmen vuoden sisään ea2:sta kertauskurssin. Muistutuksia tästä saa lähettää keväällä 2011.
Ensiapukurssin sisältö on muuttunut ennaltaehkäisevämpään muotoon. Sen lisäksi, että opitaan elvyttämään ja sitomaan kolmioliinoja, puhutaan myös mm. liikenneturvallisuudesta ja huumeista. Tai ehkä minä olen sivistynyt täti-ihminen toisin kuin 15 vuotta sitten, jolloin kaikkein jännintä olivat juuri ne muka-tositoimi-rastit.
Vapaa-ajan ongelmia ei edelleenkään ole. Tilkkupeittoja en ole ehtinyt (!) kokoamaan, tilaustyötossut etenevät kyllä hitaasti. Onneksi niillä ei ole kovin tiukka aikataulu. Eilen jätin helmi-illan ja kävelylenkin välistä, kun päätin levätä. Tänään on tarkoitus lähteä kaverin kanssa reippailemaan. Sään ei ainakaan pitäisi olla este, iltapäiväksi on luvattu +7'C ja aurinkoa. Aurinkoa on toivottavasti luvassa myös ensi viikolla, sillä pidämme talvilomamme tuolloin. Mutta siitä lisää sitten vapun kieppeillä.
Palaan vielä tuohon vapaa-aikaan. Piti oikein pysähtyä miettimään, mitä oikein puuhaan. Leivon, laitan ruokaa, siivoan. Kirjoitan kirjeitä silloin tällöin. Ja tietysti vietän aikaani perheen kanssa. Kauppareissuun kuluu helposti tunti tai puolitoista, kun sinne kävelee. Ja muutapa ei sille illalle sitten oikein kerkiäkään.
Mutta miksi pitäisikään keritä? Ei kai ole mikään häpeä laittaa vapaa-ajan ansioluetteloon koti-iltaa koti-illan päälle?
Levadalla oli hurja vaeltaa!
Kapeita kohtia riitti, huteria suojakaiteita ei ollut edes joka kohdassa.
Makuuhuoneesta aukesi upea merinäköala.
Jylhät maisemat hallitsivat näkymiä.
Katolisilla on upeita kirkkoja - neilikkavallankumouksen teemaan sopivasti neilikoilla koristeltuina.
Vanhan linnoituksen kupeeseen on tehty uimala, jonka huipulta kuva on otettu.
