Riemujen rikkaus ja surujen summa
Elämä kulkee ohi, tuntuu välillä. Ja heti seuraavana päivänä aika matelee. Juuri nyt se on hieman pysähtynyt. Lähipiirin elämänlankoihin summautuvat kuolemantapaus, avioero, alkoholiongelma, vauvauutiset ja syöpäsairaus.
Usein ilo tulee pieninä purskeina, joskus vyöryy yli ja välillä katoaa kokonaan. Sen tilalle tulee suru, joka sekin välillä yrittää upottaa alleen. Ja sitten on näitä kummia päiviä, jolloin ilo ja suru sekoittuvat keskenään.
Juuri nyt olen iloinen, että sain kertoa mielipiteitäni asiaan, minkä tiimoilta toisen on tehtävä vaikea päätös. Ilo siitä, että olen luottamuksen arvoinen, himmenee, kun mietin keskustelunaihetta. On vaikea olla iloinen sellaisesta, mistä seuraakin surua. Miten voi esimerkiksi olla vauvauutisesta iloinen, kun vastapainona on pelko toisen menettämisestä syövälle?
Luin Mark Levengoodin Riemujen rikkaus ja surujen summa toistamiseen menneellä viikolla. Kiitos J, se on oikein ihana kirja. Jotenkin se tuntuu istuvan juuri tähän hetkeen. Sarkasmia, lämmintä huumoria, surumielisyyttä. Kirja on kokoelma Levengoodin pakinoita ja kolumneja. Ne alkavat jostakin omakohtaisesta kokemuksesta ja laajenevat pohtimaan elämää yleensä. Tekstistä voikin poimia monenlaisia mietteitä.
Ehkä riemujen rikkaus voittaa loppujaan surujen summan. Ehkä kyse on siitä, millaisilla silmälaseilla elämää katselee? Ehkä jollakin aikavälillä huonoistakin asioista voi kasvaa jotakin hyvää?
Arvaa mitä? Levengoodilta tulee toinen pakinakokoelma syksyllä, nimeltään Niin pieni ihmissydän on. Pakko saada se luettavaksi!