Seagate Barracuda 7200.7

Seagate Barracuda 7200.7

Kiintolevy on yksi koneen hitaimmista osista. Ei liene kovinkaan epäselvää, että muistien nopeuden yltäessä parhaimmillaan monen gigatavun sekuntinopeuteen, samalla kun äänen ja kuvan reaaliaikaista käsittelyä harrastetaan yhä suurenevissa määrin, on tallennusmedioiden nopeus erittäin ratkaisevassa asemassa. Nykyään jopa verkkoyhteydet saattavat olla nopeampia kuin kiintolevyjen suurin mahdollinen kirjoitus/lukunopeus. On oikeastaan ihme, kuinka vähän tallennusmedioiden nopeus on kasvanut lähivuosina, sillä välin kun tallennuskapasiteetti puolestaan on pysynyt kehityksen mukana varsin hyvin. Viime syksynä markkinoille kuitenkin putkahti Serial ATA, jonka on tarkoituksena korvata vanhahko ja hidas Parallel ATA. Pikkuhiljaa yhä useampiin uusiin emolevyihin on ilmestynyt Serial ATA -liittimiä ja nyt lienee sopiva aika tarkistaa mihin tästä uudesta liitäntätyypistä ja sitä käyttävistä kiintolevyistä on.

SATA vs PATA:

Suurin ero Serial ATA:n ja Parallel ATA:n välillä on liitäntätyypin muuttuminen rinnakkaisesta sarjamuotoiseksi. PATA:n rinnakkainen datan siirto otettiin alunperin käyttöön sen vuoksi, että rinnakkaisuudella saavutettiin huomattavasti nopeampi yhteys tallennusmedian ja koneen välillä kuin sarjamuotoisella. Tekniikka on kuitenkin kehittynyt signaalin käsittelyssä nopeammin kuin kiintolevyissä, ja nykyään ei ole ongelmallista ottaa käyttöön sarjaliitäntää näillä nopeuksilla. Sarjaliitäntää käytettäessä etuna on vielä huomattavasti pienempi johtojen määrä sekä helpompi käyttöönotto.

Serial ATA

SATA-laitteiden osalta säästytään PATA-laitteita vaivanneelta jumpperiongelmalta. Yhteen SATA-kaapeliin on mahdollista lisätä vain yksi laite, jolloin PATA-laitteiden manuaalisesti asetettavasta primary/secondary-asetuksesta päästään kokonaan eroon. Kuullostaa tietysti alkuun oudolta, kuinka nyt on lähdetty supistamaan laitteiden määrää samassa johdossa, kun aiemmin yhteen IDE-kaapeliin pystyi kytkemään kaksi laitetta ja SCSI-kaapeliin vielä huomattavasti enemmän. Johtosotkua ajatellen kaksi pientä SATA-kaapelia on parempi kuin yksi hankala IDE-kaapeli ja nopeutta ajatellen tällä järjestelyllä ei ole merkitystä.

SATA on siis helpompi ja nätimpi kuin PATA, mutta miten on nopeuden laita? Toistaiseksi käytössä oleva SATA 1.0:n maksimisiirtonopeus on 1.5 Gb/s eli 187 MB/s, joka on siis noin 55 MB/s enemmän kuin nopeimmissa ATA133-ohjaimissa. Nopeutta ei ole siis lisätty valtavasti, mutta kannattaa muistaa, että PCI-väylän suurin siirtonopeus on 133 MB/s ja toistaiseksi muita kuin PCI-väyläisiä SATA-ohjaimia ei ole näkynyt kovinkaan montaa. SATA-standardia kehitetään kuitenkin jatkuvasti ja SATA II:n on tarkoitus olla tuplasti nopeampi ilmestyessään vuoden 2004 aikana. Samalla on myös unohdettava PCI-väylän käyttäminen SATA-ohjaimissa ja siirryttävä käyttämään nopeampia liitäntöjä tai suoraan piirisarjaan integroituja ohjaimia, joilla on käytössään PCI:tä leveämpi kaista.

Seagate Barracuda 7200.7:

Seagate Barracuda 7200.7

Uusi Barracuda on nätin näköinen laatikko. Peilikiiltoon viimeistelty päällislevy antaa asemasta heti varsin mielenkiintoisen vaikutelman. Seagate on tosin tämän aseman kohdalla unohtanut aiemman tyylinsä pakata koko asema suojien sisään ja niinpä kiintolevyn alapuolella oleva piirilevy onkin jätetty näkyviin. Tavalliselle käyttäjälle helpoimmin erottuvana yksityiskohtana näkyy Samsungin valmistama kuuden nanosekunnin kahdeksan megatavun välimuisti. Suurin syy komponenttien jättämiselle esiin lienee suurehko lämmöntuotto, jolloin kannen taakse piiloon pakatut komponentit saattaisivat ylikuumentua.

Suurin tavallista käyttäjää koskettava ero tavalliseen PATA-liitäntää käyttävään 7200.7-levyyn ovat kuitenkin liitännät. Kiintolevyn takaa löytyvät virta- sekä data-liitin, joiden ulkonäkö eroaa varsin huomattavasti vanhantyyppisistä. En osaa varsinaisesti sanoa, miksi tämäntyyppisiä liittimiä on päätetty alkaa käyttämään, mutta kaikeksi onneksi liitännät tuntuvat olevan varsin hyvänoloiset.

Piirilevy

SATA-virtaliitin poikkeaa perinteisestä molex-liittimestä varsin monella tapaa. Ensiksikin sen suunnittelussa on lähdetty liikkeelle hieman eri lähtökohdista ja tuloksena ollaan päädytty seuraavanlaisiin muutoksiin verrattuna perinteiseen molex-virtaliittimeen: uusi liitin tarjoaa kolme erillistä pinniä 3.3V-, 5V- ja 12V-jännitteille, lisäksi kaapelissa on vielä kuusi maapinniä, joista yksi on varattu mahdollista tulevaa käyttöä varten. Toisekseen SATA-laitteiden suunnittelussa on otettu huomioon "HotPlug"-mahdollisuus, eli laite on mahdollista kiinnittää koneeseen virtojen ollessa päällä. Tämän vuoksi virtapinnien kosketuspinnat eivät ole samassa tasossa, vaan maa- ja jännitelinjojen "precharge"-pinnit ottavat ensin liittimiin kiinni ja vasta sen jälkeen varsinaiset jännitelinjat. Yhteensä pinnejä on peräti viisitoista.

Liitännät

Varsinainen data-liitin poikkeaa aiemmasta kaapelista vielä enemmän kuin virtaliitin. Uudessa liitännässä on enää vain kolme maapinniä, aiemman yli 40:n sijasta. Datan siirto hoidetaan varsin samaan tapaan kuin esimerkiksi verkkoliikenteessä, eli kaapelissa kulkee kaksi signaaliparia, A ja B. Myös data-kaapelin tapauksessa pinnit ovat eri tasoissa ja maat ottavat ennen signaalilinjoja kiinni toisiinsa. Yhteensä pinnejä seitsemän, eli huomattavasti vähemmän kuin virtaliittimessä. SATA-kaapeli voi olla jopa metrin mittainen, joka on lähes tuplasti enemmän kuin ATA133-kaapelin suurin pituus.

SATA-virta-adapteri

Uudet liitännät helpottavat laitteiden liittämistä ja käyttämistä huomattavasti vanhaan verrattuna ja epäilemättä ne ovat askel eteenpäin. Ongelmana on vain se, että useimmista virtalähteistä ei edelleenkään löydy SATA-laitteisiin soveltuvia liittimiä vaan melkein poikkeuksetta liittimet on järjestettävä adapterilla. Ongelmana tässä on se, että adapterin kanssa ei saada lainkaan 3.3V-syöttöä, mutta toisaalta mikään SATA-laite ei toistaiseksi tarvitse sitä. Monia saattaa myöskin epäilyttää uusien liittimien paikoillaan pysyvyys. Ongelma ei liene kovin suuri, sillä liitinten jäykästä rakenteesta johtuen liittimen saa helposti irti vain aivan suoralla vedolla ja sivulle kampeaminen ei niitä irrota.

Liitännät käytössä

Tekniset tiedot:

Suorituskyky:

Rakenne ja toimintavarmuus:

Virran kulutus:

Olosuhteet:

PATA versio tästä kiintolevystä on liitäntää lukuunottamatta täysin identtinen. Seagate ilmoittaa kiintolevyn ulkoiseksi nopeudeksi vain 100 MB/s eli noin 0,8 Gb/s, joka on noin puolet SATA:n maksimisiirtonopeudesta. Toistaiseksi SATA-standardi on siis erittäin riittävä ja kiintolevyjen saavuttaessa 1,5 Gb/s rajan, on SATA II jo varmastikin valmiina. Kuten nimestä voi helposti päätellä, 7200.7:ssa levyt pyörivät 7200 RPM -nopeudella. On oikeastaan varsin erikoista, että vaikka SCSI-levyissä 15000 RPM pyöriviä malleja on jo tarjolla, SATA-levyt vasta pyrkivät 10000 RPM -nopeuksiin. Trendinä näyttääkin olevan valmistaa tiheämmin dataa sisältäviä levyjä ja tällä tavoin nopeuttaa luku- ja kirjoitusnopeuksia. Hakuaika ei tällä valitettavasti pienene yhtään ja Seagate ilmoittaakin 7200.7-mallin keskimääräiseksi hakuajaksi 8.5 ms.

Virrankulutus pienenee jatkuvasti yhä pienempään tekniikkaan siirryttäessä ja Seagate Barracuda 7200.7 kuluttaakin enimmillään vain 12 W. Sen sijaan takuuajat tuntuvat kokoajan pienentyvän ja myös Seagate on siirtynyt yhden vuoden takuuseen. Kun kysymys on kuitenkin usein tärkeää tietoa sisältävästä tallennusmediasta, takuukäytäntö luo väistämättä kuvan epäluotettavasta tuotteesta. Lisäksi kannattaa vielä kiinnittää huomiota varsin alhaiseksi ilmoitettuun melutasoon.

Käytännön kokemukset:

SATA-levyjen käyttöönottaminen jo valmiiksi asennetussa systeemissä on helppoa. Piuhojen laittaminen paikoilleen riittää ja levy tunnistuu mukisematta. Sen sijaan käyttöjärjestelmän asentaminen on hieman hankalampi operaatio, sillä useimmat SATA-ohjaimet tarvitsevat erillisen ajurin toimiakseen ja käyttöjärjestelmän asentaminen vaatii hieman tavanomaista enemmän huolellisuutta. Seagate Barracuda 7200.7 tuntui tunnistuvan ja toimivan kaikissa kokeilemissani SATA-ohjaimissa mukisematta, hyvä niin.

Ensimmäisenä korva kiinnittää huomion 7200.7:n erittäin hiljaiseen käyntiääneen. Ero on todella selkeä verrattuna useimpiin muihin 7200 RPM pyöriviin levyihin. Yllätyksenä puolestaan tuli se, että levy lämpiää todella kuumaksi ilman tehokasta kotelotuuletusta. Mittasinkin reilusti yli 50C pintalämpötiloja aivan normaalissa käytössä.

Testit:

Ajoin testit kahdella eri SATA-ohjaimella, joista toinen oli siis PCI-väylään integroitu Silicon Image 3112A ja toinen ICH5R-piirisarjan integroitu. Tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon ohjain vaikuttaa kiintolevyn suorituskykyyn sekä selvittää mahdollisia yhteensopivuusongelmia. Seagate toimitti kiintolevyjä kaksin kappalein, joten ajoin myös RAID-testit käyttäen molempia ohjaimia. Testiohjelmina toimivat tällä kertaa HDTach 2.61, SiSoft Sandra MAX3 ja Futuremarkin PCMark2002. Verokkina on useita melko tuoreita PATA- ja SATA-levyjä, joihin vertailemalla voi helposti päätellä kuinka suurista eroista kiintolevyjen kohdalla puhutaan.

Testit on ajettu 2.4 GHz P4-systeemillä ICH5R:n integroitua PATA- tai SATA-ohjainta käyttäen, lukuun ottamatta Hitachi 180GXP 120 GB- ja Samsung Spinpoint V40 60 GB -levyjä, joiden osalta testit ajettiin VIAllisella piirisarjalla varustetussa AMD-kokoonpanossa.

HDTach 2.61

Barracuda 7200.7 näyttää kyntensä tässä testissä. Vaikka keskimääräinen lukunopeus jääkin muutaman megatavun Western Digitalista, kirjoitusnopeus on suorastaan päätä huimaava. Myös saantiaika ja prosessoritehon kulutus ovat taulukon parhaat. HDTach 2.61:n mukaan keksimääräinen saantiaika on siis 12,5 ms, joka on jopa 0,1 ms parempi kuin Seagaten ilmoittama 12,6 ms (8,5 ms + 4,16 ms).

Verrattuna taas hieman halvempiin IDE-levyihin, on helppo huomata, että esimerkiksi taulukossa mukana oleva Hitachi 180GXP on likimain yhtä nopea, vaikka käyttääkin vanhempaa PATA-liitäntää. Joistakin taulukon levyistä uupuu kirjoitustesti, koska tämän testin ajaminen vaatii osioimatonta kiintolevyä ja tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta poistaa kaikkien levyjen sisältöä tätä testiä varten. Silmään pistää myös muutaman kiintolevyn noin 30 prosentin prosessoritehon kulutus. Tämä on luultavasti bugi, sillä kaksi joukosta erottuvaa kiintolevyä on testattu eri kokoonpanossa kuin muut.

SiSoft Sandra MAX3

SiSoft Sandra MAX3:lla ajetuissa testeissä joukosta erottuvat molemmat SATA-levyt sekä Hitachi 180GXP. Kokonaistulosta tarkasteltaessa Seagate vie kuitenkin voiton. Verrattuna valmistajan ilmoittamaan keskimääräiseen jatkuvaan siirtonopeuteen 58 MB/s, tulokset näyttävät pitävän hyvin paikkansa sekä luku että kirjoitustestin osalta. Kirjoitusnopeus vastaa hyvin myös HDTach 2.61 -testissä saatua tulosta, mutta muut levyt saavat selkeästi aiempaa paremmat tulokset. Ilmeisesti HDTach 2.61 ei ole kaikesta huolimatta kovin luotettava testi, tai kirjoitustapa on sellainen, että se aiheuttaa useimmille levyille ongelmia.

Hitaimpien 5400 RPM pyörivien levyjen ja Seagate Barracuda 7200.7:n välinen nopeusero on varsin vaikuttava, 200-300%. Näin suuren nopeuseron huomaa jo työpöytäkäytössäkin.

PCMark2002

Viimeisenä testinä on PCMark2002:n HDD-testi. Jälleen kerran Seagate saavuttaa ykköspaikan, Western Digitalin ja Hitachin seuratessa aivan perässä. Seagate saa lukutestissä ylivoimaisen tuloksen muihin verrattuna, kirjoitustestin jäädessä samoihin lukuihin kuin muillakin kärkilevyillä. Välimuistilla ajetut testit jäävät omituisesti kaikilla levyillä ilman välimuistia ajettujen tulosten alapuolelle. Näyttää vahvasti siltä, että PCMark2002:n välimuistilla ajettuihin testeihin ei ole luottamista, kun taas välimuistittomat testit näyttävät pitävän hyvin paikkansa muihin testiohjelmiin ja valmistajan ilmoitukseen verrattuna.

Yhdellä levyllä ajetuissa testeissä ei ole epäselvyyksiä siitä, että Seagate Barracuda 7200.7 on varmasti yksi nopeimmista SATA-kiintolevyistä ja tässä testiryhmässä nopein. Uuden kiintolevyn ostamista harkitsevat huomaavat varmasti kuinka suuri ero kärkiryhmän ja hitaimpien levyjen välillä on. Suorituskyvyn perusteella valinta kääntyy epäilemättä Seagaten suuntaan mikäli SATA-levy on hankinnan kohteena, ja miksipä ei olisi.

RAID 0 -testit:

RAID-testit on ajettu sekä Silicon Image 3112A:n että ICH5R:n integroidulla SATA-ohjaimella. Taulukossa näkyy vertailuna tulokset yhdellä levyllä ja tulokset molemmilla ohjaimilla RAID 0 -tasossa. RAID 0 -pakoissa käytettiin 16 kb paloittelua.

HDTach 2.61

Tulokset ovat varsin mielenkiintoiset. Lukutesti ei toimi oikein tai levyillä sekä ohjaimilla on ongelmia selvitä kunnialla läpi testistä. Mainittakoon vielä että Western Digitalin SATA-levyillä testin tulokset vastasivat odotuksia, mutta Seagatella ongelmia on molemmilla ohjaimilla. Intelin integroitu tuntuu kuitenkin toimivan Silicon Imagen ohjainta paremmin. Prosessoritehon kulutus kasvoi RAID 0 -tasoa käytettäessä moninkertaiseksi, joka oli kyllä odotettavissa. Pelkästään tämän testin perusteella Seagate Barracuda 7200.7 ei ole niitä kaikkein helpoimpia ja yhteensopivimpia kiintolevyjä RAID-pakan kasaukseen.

SiSoft Sandra MAX3

Yllättävästi Sandrassa ei näy mitään vastaavia ongelmia kuin HDTachilla ajetuissa testeissä. Sekä luku, että kirjoitus sujuu erittäin mallikkaasti ja tulokset ovat varsin kovia. Silicon Image rupeaa jäämään luultavasti pääasiassa liitäntänsä takia, kun taas ICH5R:ää ei PCI:n hitaus haittaa lainkaan. Satunnaisesti ympäri levyä tapahtuva lukeminen ja kirjoittaminen ei ole RAID 0:n vahvimpia puolia ja se näkyy tuloksista. Nopeus on lähes samaa luokkaa kuin yhdellä levylläkin, eli ei kannata antaa RAID-pakan sirpaloitua.

PCMark2002

PCMark2002:ssa tulokset ovat hyvin samankaltaiset kuin Sandrassakin, eli ICH5R:n integroitu ohjain on selkeästi Silicon Imagea nopeampi ja sekä luku-, että kirjoitusnopeus ovat kohdillaan.

SATA-RAID vaikutti hieman epävarmalle viritykselle, sillä tulokset eri ohjaimien ja ohjelmien kesken vaihtelivat varsin runsaasti. Luotettavuutta ei lisää se, että muiden valmistajien levyt toimivat osaksi moitteetta ja osaksi taas eivät ollenkaan. Näyttää siltä, että valitettavasti kaikki ohjain + levy-yhdistelmät eivät ole parhaimmalla mahdollisella tavalla yhteensopivia ja suorituskyky ja toimivuus voi olla pahasti kadoksissa tai sitten yhdistelmä saattaa toimia upeasti. Lisää perunoita soppaan aiheutti vielä sekin, että Intelin SATA-ohjaimen BIOS:lla tuntui olevan erittäin suuri vaikutus toimivuuteen ja jouduinkin vaihtamaan kesken testien emolevyä sellaiseen, jolla oli tarjota uudempi SATA-ohjaimen BIOS-versio.

Yhteenveto

Seagate Barracuda 7200.7   + Suorituskyky + Hiljainen - RAID-toimivuus - Lämpeneminen

Seagate Barracuda 7200.7 teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vaikka suurin saatavilla oleva koko onkin vain 160 GB, joidenkin valmistajien tarjotessa peräti 250 GB -malleja, suorituskyky sekä äänentuotto asettaa uuden karhean Seagaten ehdottomasti SATA-levyjen kärkikaartiin. Varsinkin peruskäyttöön ja -koneeseen nopea, hiljainen ja SATA-levyksi edullinen 7200.7 on mainio valinta. Ainoina ongelmina koin levyjen varsin runsaan lämpenemisen ja hieman arveluttavan yhteensopivuuden eri RAID-ohjainten kanssa. Toisaalta taas kone lähti kaikilla ohjaimilla päälle, toisin kuin eräät muut testissä olevat SATA-levyt, joiden kanssa jopa Windowsin käynnistyminen ei aina onnistunut. En voi varauksetta suositella Barracudia RAID-pakkaan, mutta hyvällä tuurilla ongelmia ei ilmene ja suorituskyky saa toivotunlaisen lisätehon.

Kysymyksiä tai kommentteja? Suuntaa MetkuModsin foorumiin.

Lisätietoa