Ensimmäinen asia jonka kuka tahansa huomaisi on, kun suoja on muutaman millimetrin paksuinen, että se jättää etu- ja takarullat lähes kokonaan hautautuneina pieniin vakosiin. Nyt kun on kesä, lämpö ja paljaat kädet, homma toimii suhteellisen hyvin, mutta jos rullia pyörittäisi jokin muu kuin paljas iho, voisi rullaamiset enemmän tai vähemmän unohtaa. Sama CompactFlash-vivun käsittelyn kanssa: Minulla on vaikeuksia nyt jo, paljain käsin (tai oikeastaan paljain kynsin, mikäli niitä kynsiksi voi edes kutsua), avata CF-ovea keskellä kesää, niin mitäköhän se olisi keskellä talvipakkasia paksujen toppahanskojen kanssa? Sama vaikean käsittelyn trendi jatkuu sarjakuvavalitsimen, tarkennusvalitsinvivun, salamaportin korkin, kaukolaukaisukorkin sekä valonmittausvalitsimen kanssa.

Virtavipu on myös tönkkö käsiteltävä, mutta ei yhtä vaikeasti saatavissa kuin edelliset tapaukset. Yritin löytää syypäätä tähän, ja huomasin että valitsinta vastaan painaa hyvin ohut kerros kumia, tuottaen kitkaa. Kyseessä voisi olla valusauma joka unohdettiin leikata pois, mutta toisaalta se on niin hienosti leikkautunut, että se ei sellaiselta näytä. Toisaalta jälleen, se voi olla myös ominaisuus suunniteltu aktiivisille liikkujille, mutta virransäästöominaisuudet D200:ssa ovat jo valmiiksi niin hyvät, että en jaksa tuotakaan uskoa. CF-luukun kohdalla oleva aukko on hivenen väärin asetettu, koska ovi avautuu enää vain puoliksi omin avuin. Sen voi toki avat käsin lopun matkaa, mutta minun ei pitäisi tarvita tehdä sitä. Väärän kohdistuksen voi korjata venyttämällä kumia vähän toiseen suuntaan, mutta huomaan kuoren asettuvan jälleen 'väärin' paikoilleen, ja luukku jää taas puolitiehen. Diopter-valitsin jää täysin Camera Armorin peittoon, joka oikeastaan on fiksu veto ja hyvä asia.

Ensimmäisen kerran kun puin D200:n, huomasin että kuoren napit olivat hieman eri kohdassa kuin mitä vastaavat napit olivat rungossa. Tämän sai kuitenkin nopeasti korjattua ottamalla suojan pois ja laittamalla sen jälleen takaisin. Yksi asia kuitenkin joka kismittää on, jos olisin vähänkään epävarma mikä nappi on mikin, minun olisi vaikea nähdä mikä ikoni napin päällä on. Useimmat merkinnät ovat kyllä siirretty kumin päälle, mutta vain kohokuvin eikä yhtään maalilla, joten napit jäävät vaikealuettaviksi.

Minulle tuli järkytyksenä se tosiasia, että Camera Armor estää akkukahvan käyttämisen kokonaan. Kumi ympäröi kameran niin, että materiaalia jää liikaa väliin, eikä kahvaa saa ruuvattua paikoilleen. Akkupaikan luukku jää myös osittain kumin alle. Kun Made Productsin toimitusjohtaja ja minä vaihdoimme ajatuksia tästä asiasta, hän myönsi sen olleen suunnitteluvirhe. He olettivat että käyttäjät itse leikkaisivat ylimääräiset kumit pois tarvittaessa, jotta akkukahva mahtuisi paikalleen. Minä ainakaan en lähtisi moiseen prosessiin, koska luultavasti tuhoaisin koko kuoren, tai vähintään leikkaisin sen rumaksi. Hän kuitenkin vakuutti, että Sony Alpha ja Nikon D40 -versioiden kohdilla, tämä ei ole ongelma. Ilmeisesti he tarjoavat erikseen akkukahvasuojaa D200:lle sillä välin kun suunnittelevat uutta D200 muottia. Minä en kuitenkaan löytänyt heidän nettisivuiltaan mitään tietoa erillisestä kahvasuojasta, eikä itse paketissakaan tästä mainittu.

Viimeinen huomautus jonka aion tehdä Camera Armorista on salamakengästä. Siinä on suoja kengälle, joka peittää kontaktinastat. Tämä on loistava idea, kun erillistä salamaa ei käytetä. Suojus ei haittaa integroidun salaman toimintaa lainkaan, joka on myös plussaa. Mutta valitettavasti, kun ulkoinen salama on käytössä, suojus käännetään taaksepäin, jolloin se painaa joko otsaa tai nenänvartta, riippuen miten päin kameraa käyttää.